pitkästä aikaa...

Päätin kirjoittaa pitkästä aikaa tänne, siitä on melkein viisi vuotta kun kirjoitin viimeksi, luulin ajan tuovan onnen, korjaavan tai muuttuvan mutta mitä on tapahtunut? Kuten laulussa sanotaan "after all these years I am still the same a sad and bitter man"

Tiedättekö sen tunteen, kun on koko nuoruuden miettinyt että aika tulee korjaamaan, sitten kun olen iso ja osaava niin kaikki on korjaantunut. Mutta kuten olen jo aina tiennyt, olen haaveilija ja haaveillut koko ajan samasta asiasta ilman objektiivista näkökantaa.

Suuri ongelma on ollut aina etten ole löytänyt sitä omaa juttua, sitä suurta ahaa elämystä että "tätä mä haluan tehdä, tää on mun juttu" en haluaisi matkia muita ja tehdä sitä mitä muut tekee koska en millään pysy perässä. Mutta haaveilijan luonteena en myöskään saa keksittyä sitä omaa ilman avustusta. Se tunne harmittaa kun huomaa olevansa sen verran mielikuvitukseton että ei keksi omaa, mutta toisaalta jos joku antaa ajatuksen siemenen niin siitä saattaa kasvaa mun käsissäni puu.

Olen alkanut miettiä että tuoko koulutus onnea, jos saisin ne kaikki asiat joiden takia olen nyt onneton muuttaisiko se asian? Vai ovatko nekin vain haaveita mutta todelliset syyt ovat edelleen pimennossa jossain niiden takana..

Miksi mä en vaan voi olla iloinen siitä mitä saan ja tyytyväinen siitä mitän on? Miksi mä suren kaikkea mitä mä en ole, tai kaikkea mitä oon menettänyt?

kuvia ropeconista

kuvia ropeconista:

taksu

 

elämän elonkorjuu

Hei, tahdon vain kertoa että olen hengissä. En ole mennyt mihinkään enkä kadonnut. Elämän pieni vuoristorata menossa, tai pikemminkin elämän pieni aaltomuoto. Kello on 2:51 mutta niin.. voisin mennä nukkumaan ja kertoa huomenna lisää, toisaalta nyt tekee mieli kirjoittaa mutta toisaalta taas tekisi mieli nukkumaan. Elämä ei onnistu, se ei toimi, se vaan sattuu olemaan niin perkuleen vaikea asia että siitä ei selviä hengissä paitsi kheettaamalla ja sekin on tuhmaa.

Huomenna (tai tänään) (aamulla) aloitan uuden elämän, hankin työpaikan ja muutan johonkin. Nyt on se aika jolloin ryhdistäydyn. Suurta johtajaa ei minusta intissä tullut eikä minusta tule insinööriä. Hyvää alaluokkaa tai keskikastia. Mutta arvatkaa miten paljon välitän. Yhtä vähän kuin pasifisti sotimisesta selvinpäin.

Saatte itse päättää oliko se uhkaus vai lupaus, olkaa iloisia, onnellisia ja eläkää hyvä elämä. Muistakaa isoina vanhoja kavereitanne ja muistelkaa lämmöllä jos tiemme eroavat. Muistakaa minut, älkää virheitäni.

Jussi

Miksi minää mokasin?

Tässä sitä junamatka taittuu, eli kun tämä ilmestyy blogiin niin se on jo kirjoitettu ja kirjoittaja on kotona tai jossain emt. Toijala tuntuu olevan seuraava asema.

MInusta tuntuu nykyään siltä että en osaa enkä pysty olemaan mitään, mihin tahansa sitä ryhtyy niin on vain jotain ongelmaa kaiken kanssa, enemmän tai vähemmän. Vaikka miten yrittää niin ei vaan onnistu eikä pysty, tai vaikka pystyisi niin ei vaan osaa. mistä tälläiset taas johtuu? Sitä en tiedä enkä osaa sanoa mutta toivoisi että joku joskus osaisi selittää minulle mikä minä olen ja mihin minun pitää mennä. Jonkun pitää näyttää ovi mihin kävellä, joku joka oikeasti välittää minun kohtalosta ja välittää miten minulle käy. Tiedän yhden joka niin tahtoo tahdä mutta tämä tapahtuu vasta kun kuolen, mutta entä minun maan päällinen vaeltelu? Mikä on minun tarkoitus ja miksi minä olen täällä tai tulen olemaan. En tahtoisi jäädä vain siksi kivaksi pojaksi jota voi pyytää apuun kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa.

Viimeviikot ovat olleet outoja, minä en koskaan ole tahtonut pahaa kellekkään, tai jos olen niin syystä mmutta silti ihmiset tahtoo satuttaa, onko maailma oikeasti näin julma? Pitää tuhota kaikki kaunis ja hieno vain siksi että itse olisi onnellinen kaiken rumuuden ja sodan jaloissa, mitä järkeä on kasvattaa kukkia? Mitä järkeä on edes yrittää. Minusta kannattaa, koska kaiken kaikkiaan maailma on kaunis, siellä on paljon hyvää. nykymaailman mielestä vain kaunista on eri asiat mitä minä näen. Nykyään pidetään rakennuksia ja monumentteja kauniina, mutta miten on luonto? Eikö muka metsä, järvet, tunturit ole sitten kauniita? Mihin voin mennä 50 vuoden päästä nauttimaan metsän rauhasta ja aidosta luonnosta? tai edes puista?

Ehkä viha johtuu juuri siitä? Ihmiset eivät näe enään kuin oman itsensä peilistä keinovalovessassa jossa on muovikukkia. Ihmiset eivät enään tiedä mitä on kaunis luonto, millaista on metsässä. Jos nykyään on extremeä mennä metsään yöksi telttailemaan mukana kaikki mahdollinen elektroniikka ja mukavuudet niin mitä sitten kun niitä ei ole, kun kaikki loppuu niin mitä sitten tapahtuu? Talvella voi myös olla kaunista, metsässä jossa on puhdasta lunta.

Nyt eksyin kirjoittamaan jostain muusta mistä piti, en tiedä. En osaa enään ajatella, olen kadottanut ainuat hyvät kykini auttaa muita ihmisiä. Ehkä olen saanut itse tarpeekseni ja tahdon olla myös onnellinen, ainakin joskus ilman sitä pelkoa että milloin kaikki taas palaa ennalleen. Siihen samaan mitä minun maailma on koko ajan vain ollut, nämä ns. onnellisuuspiikit ovat vain poikkeusta. Kauniit ja sosiaaliset ihmiset eivät edes tiedä mitä on yksinäisyys, eivät edes tiedä millaista voi olla yksinäisen elämä jolloin ei ole ketään kelle puhua, tai vaikka olisi niin niiitä ei kiinnosta ja kun yksinäinen huomaa oikeasti millaisessa nukkekodissa hän asuu, muut asuu, elää, on onnellisia, tekee asioita ja itse on vain siinä tiellä tai sitten on vain "se pakko jolle puhua" ja kertoo siitä miltä ite tuntee niin yht. äkkiä onkin se huonompi ihminen, se jolla on ongelmia jonka voi haukkua maanrakoon hyvillä mielin vain siksi koska se on kivaa ja niin voi tehdä. Toisin sanoen täysin arvoton.

Tästäkin tuli nyt tälläinen avautumisblogi pitkästä aikaa, pelkkää puhdasta avautumista, ehkä näitäkin on ollut vain liian vähän. En ole kirjoittanut kun siltä on tuntunut vaikka niin olisi pitänyt. Ehkä maailma minut muistaa

Jussi

*copy* *paste* *grin*

minä täällä hei

Oon aika yksinäinen nykyään. vaikka oon kavereitten kanssa niin jotain puuttuu..

Mut oltiin metässä ja kivaa oli, tyttöjä vaan olisi saanu olla enempi. .

Joo ei muuta, jatkakaa

hei

Eli kertokoon nyt näin julkisesti (joo, ihan kuin tätä kukaan lukee) mutta zebas-sedästä tullu taas (vaihteeksi) sinkku.

Eli uusia tyttöystäväkandidaattiehdotushakemuksia otetaan vastaan sähköpostilla/puhelimella/kirjeillä/suullisesti/irkissä/galleriassa tai sitten voi ihan yksinkertaisesti tulla halaaman tai ilmoittaa haluavansa pussata.

Jos jotain haluat tietää minusta niin mie oon tällänen, saa kysyä yllämainittuja polkuja/tai jos keksii oman tavan saada sosiaalinen yhteys minuun niin saa ehdotella.

T: Jussi

maailman mietteitä

Joo nyt on taas aika kirjoittaa, nyt on myös aika ilon ja surun, istukaa siis lapset tuolille rinkiin niin setä kertoo teille mitä hän miettii. Setä ei kerro tänään surullista tarinaa miehestä jota kukaan ei rakastanut, eikä kerro iloista tarinaa sankarista joka voitti pahan. Setä ei nukahda kesken tarinaa eikä pelästytä ketään jännillä juonenkäänteillä, setä kertoo tänään ajatuksia.

Laulussa sanotaan:
" You may say Im a dreamer,
but Im not the only one,
I hope some day you'll join us,
in the world as one."


Mutta mitä se tarkoittaa? Miksei ihminen voi olla vain ihminen, miksi ihminen ylistää itseään kuin jumalaa? Eihän ihminen ole jumala, ihminen on vain tämän pienen telluksen pikku paskiainen joka luulee itsestään liikoja.

Miksi valkoinen mies luulee olevansa parempi kuin tummaihoinen mies, onko valkoihoinen mies saanut enemmän elämässään aikaseksi että voi alkaa nostamaan itseään parempaan arvoon?
Entäs usko? Millä perusteella ihmiset laitetaan eri arvoon sen takia että uskoo toiseen jumalaan? Entäs naapurin rekkareiska joka uskoo hänen omaan rekkaansa ja ajotaitoon, onko hänkin huonompi ihminen koska ei usko taivaaseen?

Kukaan ihminen ei ole parempi toistaan, uskoi hän jumalaan, tieteeseen, rekkaan tai omiin taitoihin. Jokaisella ihmisellä on oma jumalansa, oma kuva jumalastaan. Kukaan voi sanoa itsestään olevensa pyhempi kuin joku toinen, voi sanoa että on parempi ihminen koska uskoo/ei usko.

Minun mielestä kun tulee se viimeinen tuomio olemme kaikki siinä saman vertaisia, kukaan ole enempää ja kukaan vähempää. Mutta millainen on viimeinen tuomio? Ovatko kaikki jumalat kerääntyneet yhteen isoon saliin? Luterilainen jumala, budha rekkareiskan rekkajumala ja miettivät yhdessä onko tämä mies kelvollinen paratiisiin.

Millainen on paratiisi?

Onko jokaisella ihmisellä omanlainen paratiisi?

vai onko onko paratiisi sellainen kuin jokainen ansaitsee?

Onko edes jumalaa?

minun mielestä on, jokaisella on oma jumalansa. Ei ole sitä yhtä oikeaa, vaan jokaisella oma.

"Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään"

Angstikirja

musiikki: A Perfect Circle - Fiddle And The Drum

Periaatteessa tämän pitäisi olla päiväkirja, kertoa iloisia asioita "söin tänään kalan" tai "minä tykkäsin olla täällä" minulle tämä on huolikirja, angstikirja, kerron teille kaikille ilottomia kertomuksia minun ilottomasta elämästä joka on ihan ihmeellinen, Välillä olen ihan "whee tää on kivaa, lisää lisää" ja välillä olen sitten "murmurmöykkä" ja aika suuren osana ajasta vaan yksinkertaisesti ":<"

Ulkopuoliselta se kuulostaa ihan hiton tyhmältä, mutta mitä tälläseltä mieheltä voi odottaa? Mie osaan niin tyhmiä taitoja, jotain erätaitoja harrastuksen puolesta "hei c'amoon me eletään teknoaikaa eikä mitään fuckin kivikautta" nooh.. sit kun ei oo enään sähköä niin enpä lainaa mun tulta teille lälläspöö. (musiiki: Gorillaz - Man Research (Clapper))

Sit toinen asia mitä osaan on dataa koneella, osaan irroittaa emolevyn jos on tarves ja osaan laittaa sen vielä ehjänä paikalleen. Tämän voi tehdä aina kun suuttuu koneelle ja alkaa potkia sitä toisaalta mitään käytännön merkitystä tällä ei ole sinulle eikä kauheasti minulle, toisaalta jos sähkö loppuu maailmasta niin saan emolevyistä hienon suojan johon te ette pääse.

Mä oon vähän funtsinu tätä mun elämää, enään pari viikkoa niin en oo enään teini. Hieno saavutus sinänsä mutta hetkonen, mitä olenkaan saavuttanut? Mietitään menneisyyttä oon nähny Terapian viimisen keikan, oon tällä hetkellä srk:n nuortentyön pisinpään mukana ollut, oon kuullut kun mustarastaan kitaristi soittaa paranoidin, tommi kalenius ei sitä osannut mutta yritti. oon onnistunut valvomaan pari kertaa yli 55h, osaan kirjoittaa katsomatta näppäimistöä

Miten ihmeessä tälläisiin urotekoihin onkaan päästy? miten ihmeessä joku voi olla näin mahtava? mietitään menneisyyttä vähän lisää, mitä olen tehnyt kaikki vloput hamassa tulevaisuudessa?

osa viikonlopuista meni irkkaukseen.
osa viikonlopuista meni irkkaukseen laneilla
osa viikonlopuista meni lanittamiseen
osa viikonlopuista meni metsässä olemiseen
metsässä ei irkattu koska ei ollut puhelimia.
metsässä opin tekemään tulen johon te ette pääse kun sähkö loppuu maailmasta
osa viikonlopuista meni irc-kanavien miitteihin
(musiikki: Sabaton - Stalingrad)
osa viikonlopuista on vain istuttu kotona

Mihin on kadonneet lapsien oikeat harrastukset? missä on ne hienot lajit mitkä voi vielä saavuttaa, minulla on se kaksi viikkoa hankkia ne ekat teinikännit

säälittävää sinänsä mut hei elämä on.

uusi asia:
Minusta on alkanut tuntua että ihmisiä ei ole kiinnostanut mitä olen tehnyt esim. nyt vloppuna, tai yleensäkkään, keskusteluni esim. msn messengerissä on mallia tämä: sanon "moi" "miten menee" hän vastaa: "ei tässä mitenkään" jos en sano mitään siihen keskustelu lakkaa, jos kysyn esim. "miten vloppu" ja hän vastaa "kävin mökillä" ja kysyn "oliko kivaa?" hän vastaa: "joo oli ihan nastaa" taas keskustelu loppuu jos en tee ratkasevaa kysymystä esim "mitä teitte?"

Mutta siihenkin voi olla mielenkiintoisia selityksiä. kuten esimerkiksi se että he tietävät mitä teen joka taas kompensoituu ylempään avautumiseen. Minun elämä on jotenkin hmm.. miten sanoisi mielenkiinnotonta. toisaalta ei minua kauheasti haittaakkaan, kunhan säät vähän lauhtuu niin pääsee hiihtämään, nyt on ollu niin pirun kylmä että ei ole ollu mitään mahistakaan ilman vaaraa sairastua. Toisaalta joku kiva sairaus olisi kiva :)

Sain töitäkin, tai työharjottelupaikan. Saan siitä työmarkkinatukea, 30 euroa päivä, minusta se on hyvin, 9x paremmin kuin intistä, ei vituta sinänsä, toisaalta ei se haittaa vaikka paremminkin saisi, toisaalta tuo tulee verottomana. Ei pääse veronalle kiinni MUHAHAHAAH

joo, ei tässä sitten. juonu koko vlopun kokista ja irkannut, kävin vähän myös ajelulla porvoossa ja nikkilässä ja muualla tollasissa

T: Jussi

viimiseksi soi: The Rain - Haudattu Kunnia