kello

Kello tikittää. kello on jo kauheita, ei yhtään niin kivan vähän mitä sen pitäisi olla. pitäisi olla nukkumassa, mutta sänky on niin kylmä ja turvaton. Turvallista olisi rakkaan sylissä. Syli ei ole täällä, syli on muualla. Miksei se voisi olla vaikka tuolla minun kylmässä ja turvattomassa sängyssä tuomassa lämpöä ja turvaa? Riikalla oli vaikeaa, puhuimme paljon ja järkeviä. Välillä meinasin itkeä, en ole itkenyt pitkään aikaan niin kuin silloin. Ne oli onnen ja tuskan kyyneliä. Huomasin taas jotain uusia asioita itsestäni, sen että olen rakastunut. Korvia myöten. En ollut itkenyt niin kuin viimeksi kun eräs ihminen ei tahtonut enään minua rakastaa.

Itkeminen on tuskallista, mutta virkistävää. välillä vaikka tuntee itsensä hyvin huonoksi, pieneksi ja tylsäksi ihmiseksi niin aina itkun jälkeen alkaa taas paistamaan. Mietin että jos itku suistaa pahaa mennessään. Kun itkee aivot ajattelee vaikka mieli ja ruumis itkevät ja vuodattavat kyyneleitä. Miksiköhän sitä sanoisi, sille on varmasti jokin hieno ja mahtava nimitys mutta näin ammattikoulupohjalta on paha mennä mitään arvailemaan. Siksi minä kutsun sitä hypoteraamiseksiitkupotkurefleksisynteesioksi

Hassua sinänsä että tuollekkin on jokin hieno lääketieteellinen termi, meniköhön minun veikkaus lähellekkään oikeaa? siis joo, sitä koitan tässä sanoa teille rakkaat lukijat että itkeminen on jees. Itkeminen kannattaa, itkemisestä tulee hyvä olo, itkeminen ei ole todellakaan nössöä ja naisten puuhaa. Aikuinen mies saa myös itkeä ja pitääkin itkeä. Koska aina kun itket, itket myös jotain hienon puolesta. Koskaan ei itku tule "muuten vaan" vaan aina on jokin hieno syy, tunnet itsesi yksinäiseksi, tyttö/poikaystävä on jättänyt tai maailma tuntuu vaan niin pahalta. Aina voi lohduttaa että on jotain hienoa tapahtunut. Olet ajatellut... nyt rupesin miettimään että mitä hittoa mä selitän :P Itku on jees. Jos itkee jonkun puolesta niin se kertoo itselleen että välittää. Itse huomasin tämän kun pelästyin, kertoi minulle että todellakin välitän tästä ihmisestä. Se oli loppujen lopuksi hieno tunne :)

Riika on opettanut minut kuuntelemaan To/Die/Foria, loppujenlopuksi se on hieno bändi. Lyriikat ovat kauniita ja taiteellisia. Angstisia mutta myös iloisia omalla tavallaan. Kun näitä kuuntelee niistä tulee hienoja. nyt on soimassa To/Die/For - Immortal Love tässä on hienot sanat. pastetan

" Looking deep into your eyes
no better place to hide
when i'm scared and i'm weak
you can help me before i bleed

you can help me forget the pain
that i feel deep inside
let me shed these tears
let me just be with you

you're my saviour again
you are my angel
"

Näitä ei voi olla rakastamatta. Ah, nyt tunnen itseni taas ihmiseksi.
Moni ei tykkään To/Die/Forista, mutta moni ei pidäkkään niistä bändeistä joita minä arvostan. Olen sekasikiö, se on tiedetty jo pitkään. Kuuntelen aina eri bändejä eikä mikään minun biiseistä sovi mihinkään tilanteeseen vaan aina on niitä "kuunnellaan mieluummin tätä" mutta en välitä. Gospel on hienoa, varsinkin HB, Basso ja helena (bnh), terapia, the rain, think twice, kisko kaikki hienoja ja kuunneltavia bändejä. mutta vain harvat pitävät niistä.

Jep, nyt loppu roskan puhuminen. olen nyt taas onnellinen, mitä opimme, roskan puhumisesta tulee hyvä mieli. aina uudestaan ja uudestaan. vaikka miten muistelee menneitä, niitä hyviä hetkiä ja huonoja. miten on aina mieli taas poljettu maahan, miten itsetunto on taas piikitetty, niin kirjoittamisella pelastan taas itseni. Myös se tieto että Riika välittää auttaa. tullut loppumattoman soihdun kanssa ja kaivanut minut pimeästä luolasta ja auttanut jaloilleni. On aika avata uusi sivu, tyhjä ja hieno sivu johon voin kirjoittaa. Elämän kirja jossa on loppujenlopuksi kaikki mitä olen tehnyt tarinoita. Ei merkitty ranskalaisilla viivoilla "tämä onnistui" ja "tämä epäonnistui" vaan se on päättymätön tarina minun elämästäni maan päällä.

T: Jussi

Hyvää yötä ja J myötä

Jussin Jussi

Minun juhannukseni alkaa olemaan tältä erään ohi, vaikka nyt olisi sunnuntaipäivä jäljellä. Minä vietin omalla tavalla erillaisen juhannuksen kuin ennen. Ennen me olimma aina Mökillä polttamassa juhannuskokkoa ja tavattiin sukulaisia, mutta ei tänävuonna. Tänävuonna pidin paljon erillaisemman kuin ennenvanhaa. Tänä vuonna olin porukoiden kuskina :) miettikää nyt.. kaikki muut kaverit piti hauskaa muitten kavereitten kanssa, juhli ja joi kaljaa ei muista mitään päivistä ja mitä minä teen, olen porukoitten kuskina. perjantaina mentiin Rouhiaisille eli äidin tutuille, istuin siellä pöydässä ja katoin kun porukat joi kaljaa. Ei illassa mitään vikaa, joskus sai sanottua sanan tai jonkun kun ihmetteli, porukat oli kyllä aika juovuksissa kun lähettiin kahen aikaan pois sieltä. Tultiin kotiin kahen jälkeen ja ysiltä oli herätys ja arvatkaa mitä sitten tehtiin?

Oikein, pääsin taas ajamaan porukoita ryyppäämään x)
Tosin tällä kertaa mentiin kotkaan sitä varten, ei siinä mitään, sai ajaa moottoritietä :) ja oli oikein hienot maisematkin siellä, mentiin Kaunissaareen missä porukat otti enempi ja vähempi sitä olutta ja mie join limua. Nooh, pääasia että porukoilla oli kivaa :)

Tosin koin mielettömän elämyksen, illalla kahentoistapintaan, tyhjämoottoria, 120km/h lasisissa ja Metallicaa radiosta <3 se oli kyllä niin lääh kokemus :) en ole puhunu koko vloppuna kavereille irl paitsi Riikalle puhelimessa. Mulla oli siis kaikenkaikkiaan tosi onnistunu Juhannus, saa kavereille kertoa ainakin miten muistan kaiken ja miten taistelin armotta väsymystä ja ankaraa vitutusta päästä kotiin :P Mutta sekin tuli vain siitä että kun nuo on kännissä niin ne ei osaa vasenta ja oikeaa ja minä pieni poloinen kotkassa osaa suunnistaa, niin tuli sellanen *murh*

Ostin Riikalle erittäin söpön matkamuistonkin kyseiseltä saarelta :) mutta en kerrokkaan mikä se on, ettei yllätys mene piloille. vasta maanantaina näkee sen pienen rakkaan ja sillon annan, ehkä maanantai iltana kirjoitan seuraavan kerran ja kerron miten meni :) sen voin sanoa että se on söpö :) (siis se tuliainen)

Aloin miettiä että pitäiskö mun pikkuhiljaa alkaa hankkia kunnollisia kavereita? se olisi ehkä ihan jees ettei pääsisi vanhempien ryyppykuskiksi, toisaalta kyllä auton ajaminen on ihan kivaa ja mielekästä ettei sillä. Mutta ohan se nyt vähän noloa, muuta elämää omista... Tosin mie olen aina ollu tällänen, tylsä ja mitään keksimätön jolloin joutuu tollasiin. Vitsi, normaalit minun ikäiset olisi jo paljon hienompaa elämää.

Tosin, keksii koko ajan uusia puolia, sai ittestään pari gallerian arvoista kuvaa ja kun tuli kotiin pääsi ihan rauhassa pitämään nudisti-iltaa, ne on yllättävän kivoja. irkkailee ihan pokkana alasti ja käy vessassa, tosin vessa onkin ihan nurkan takana niin kukaan ei edes näe x) yleensä on myös kiva irkata ilman paitaa. Anteeksi te joiden ajatukset/mielen pilasin näillä kauheilla mielikuvilla :P

koin myös hienoja uusia elämyksiä jota ei ennen ole tullu tehtyä, ostin kaljaa baarista, tosin se kalja meni faijalle mutta kuitenkin ostanut, se ei ite viitsinyt niin laitto minut asialle, niin minä fiksuna hain ja koin sen sitten siinä. nyt tiedän miltä sekin tuntuu, ei tartte heti mennä uudestaan koittaa :)

Mutta mutta, tällänen oli minun Juhannus. en juonut tippaakaan alkoholia, sain ajaa autoa, nudistisoin, ostin kauniin tuliaisen, kauhea ikävä, elämyksiä. kaiken kaikkiaan onnistunut juhannus.

T: Jussi

jussi...

Häppy pörtday to mee eiku *tökkii naamaa sormella* mitenköhän asian ilmaisee, no joka tapauksessa. tänään on siis juhannus eli jussi eli on Jussin päivä. Ja arvatkaas mikä risoo tällähetkellä irkissä ehkä eniten?

Ei Liisa, ei ole känniläiset teinit. Vaan se että kaikkien pitää toivottaa irkissä Jussia, siis kenen idea? Hailaitit soi ihan koko ajan aamusta iltaan "hyvää jussia" "mitä teette jussina" "koska on jussi" ei voi käsittää. olisi pitäny oppia viime vuodesta ottaa jussi hailaiteista pois juhannuksen ajaksi mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. No ei siinä mitään, on siinä omat hyvätkin puolensa. Kuten pääsee aina sanomaan "kyllä jussi viettää juhannuksen kotona" tai "hailaitti" mutta se on vaan siitä, ei voi todeta muuta kuin että hullulla on halvat huvit ja tyhmällä on ilmaiset :P

nooh, tämä tästä avautumisesta.

Hyvää juhannusta kaikille! <3 size="3">*halaa*

ilta pimenee...

Hei lapset ja vähän isommat aikuiset.

Lapinlahden linnuilla on biisi "paina kaasua morgan" se on kiva biisi, mutta ei liity mitenkään tähän, tahdoin vain kertoa sen teille kaikille.

Mä olen aikamoinen kulinaristi, joudun olemaan joka ikinen päivä ruuan kanssa tekemisissä :) nojoonojoo, se suurin asia oli että tänään oli taas mielenkiintoinen ruoka. Pääruokana (en syönyt päitä) oli Makaroonilaatikkoa, ruokajuomana oli kylmää jaffaa ja leipänä oli pullaa jonka päällä on voita ja juustoa, se on minusta hyvää. mutta monesta muusta se voisi kuulostaa hassulta. Söin aterian ja kiitin siitä, sitten totesin myöhemmin "ei helskatti(matti == kattimatti) mitä ihmeen pöperöä minäkin syön nykyään. Sen siitä saa kun ei osaa olla, odotan innolla että pääsen yksin asumaan ja kokkailemaan itselleni :P

HMM, huomasin että käytän hymiöitä, hei tyypit kertokaahan mulle, saanko mie käyttää noita?

Minun piti kertoa teille Mörököllistä, muistin sen vasta tänään. Mörökölli on kaveri, paitsi sillon kun syön sanani, sillon mörökölli minut vie. Toisaalta olisi myös hienoa nähdä että mihin se vie, ja olisiko siellä jätskiä tai kokista? toivottavasti se kokis ei ole kokista (huono) entä onko siellä kiva viileä peitto? tai onkohan siellä puolialastomia naisia tarjoilemassa ilmaista kokista (joka ei ole kokista) ja kertoo hyviä puujalkavitsejä, se olisi kivaa. Tosin en tiiä, miten mörökölli on saanu ne sinne, jos mörökölli on suuri naistenmies? tai sitten se on vaan vieny ne sinne. Aloin miettiä tuossa että miltä mörökölli näyttää. Osaisikohan suenne kertoa, kysyin
vastaus:
[01:35:33] <@Suenne> Mörökölli näyttää vähän menninkäiseltä, jonka vanhemmista toinen on Matami Mimmi ja toinen on Känkkäränkkä.
hih :) näin se ehkä on, mutta minusta mörökölli on ihan kiva, tietäisi vain millaista siinä paikassa on mihin mörökölli vie.
hmm, haa, keksin suunnitelman. piilotan oskuun piilokameran ja hämään mörökölliä niin että se vie sen eikä mua :) sille se ratkotaan. nyt pitää vain keksiä vielä keino. Toisaalta, voisi myös jallittaa mörökölliä, onkohan se miten hyvä pokerissa. voisi ostaa sen maat sillä tavalla. toisaalta se olisi ehkä väärin. Mörökölliä pitää rapsuttaa niin ehkä se tykkää :) minä ainakin tykkään *raaputtaa massua*

Nojoo, mörökölli tai ei mie olen mie :) tänään oli hassu kexissä, joku tyttö kuolasi minua, se oli niin kummallista, ei kukaan muu ole ennen sellasta tehny, tai ainakaan sanonu. Oli niin tai näin niin varmaan sitä katsoa saa muttei koskea. Paitsi Riikalla on erikoislupa koskea :)
mie muuten rakastan sitä tyttöä ihan paljon ja se on ihan <3

hih :) se siitä, nyt ei tahdo enään. on hyvällä tuulella ja tulee kaikkea kivaa mieleen kaikesta. olisi siisti osata piirtää niin voisi piirtää mörököllin tai olisi kiva halia vapauden patsasta ja pelastaa helikopteri, mutta aina ei voi voittaa. Edelleen olen katkera siitä ettei mun napa ole kuopassa ja siitä että mie olen mie. Ei niille vaan voi mitään.

Jussi

loppuun tahdon jättää teille viikatteen alakuloisiatunnelmia albumin ensimmäiset sanat. ne on aika <3
"Elämä on niin pirun raskas juttu toisinaan..."

huomenta...

Hih, mie koitan välillä tällästä aamu kirjoittamista. Samalla soi sellainen iloinen ja tunnelmallinen bändi kuin Sentenced, mukava melodia :) *lallallallaaallaaaallaaa*

Olin eilen Qnetin #partion miitissä, mulla oli siellä ainakin tosi kivaa. tosin niin.. meitä oli kuusi ja kaksi ei polttanut tupakkaa, mie ja Walla. mutta sitä varten mulla olikin pipareita ja Fantaa. kun muut istu sivummalla niin mie istuin ja söin pipareita, johon walla sitten myös liittyi ettei se tunne itseään erillaiseksi tuolla :) minusta se oli ihan söpöä. Sinänsä että joku oikeasti tahtoo olla minun seurassa :) tai siis niin.. olla samanlainen kuin mie \o/

näin aamulla kun kirjoittaa ei tahdo keksiä mitään sanottavaa. hmm hmm, voisin jatkaa masun rapsuttamista ja melodian hyräilyä **raaps* *raaps* *laalaallalala**

Käytiin eilen Oskun kanssa kattomassa Maailma ilmasta näyttely jota saa ihmetellä vanhalla bussiasemalla, siellä oli yksi älyttömän makee kuva. sen nimi oli "hylätty kaupunki." Se oli kuva sternobilin (miten lie kirjoitetaan mut kuitenkin sen ydinvoimalan) lähettyvillä olevan kaupungista joka on evakoitu kun kyseinen voimala räjähti. Todellinen aavekaupunki :) se vaan on niin <3>






Hih, saimpas noin isolla kuvalla noin paljon rivejä aikaan :) noh, antaa olla. ei jaksa pienentää tuota enään.

mä muuten keksin eilen hassua, tai tuli mieleen kun Suennen kanssa jutusteli kun sanoin "ok, olen messissä" niin samaan aikaan tajusin että en minä ollutkaan messissä vaan ihan ikiomassa huoneessa. Koska messi on laivan keittiö. tosin niin.. jos olisi messipoika niin sitten varmaan olisin messissä mutta tällä kertaa en ollut. Tarkoittaakohan sitten myös messipoika sellasta "messissä olevaa poikaa" äh, menee vaikeaksi. Moon kyllä melkein ylpeä täskin pienestä ajatuksesta.

Juups, siihen se taisi loppua. Rakkaus kukoistaa, Iloinen Sentenced soi taustalla ja mie mietin sanottavaa. onkohan tähän helppo lopettaa kirjoittaminen? äh, taas näitä kysymyksiä. voisi lopettaa itseltään kyseleminen ja alkaa vastailla

okei, nyt kysyn "lopetanko tämän treadin kirjoittamisen?" johon minä vastaan "kyllä jos siltä tuntuu mutta jos on asiaa niin jatka vain kirjoittamista" johon minä taas "no mutta jos minä en keksi mitään ja olen tympääntyny näihin omiin kyselyihin?" johon minä vastaan "no lopeta sitten" johon minä taas "millä sanoilla minun pitäisi lopettaa?" johon minä vastaan "no lopeta vaikka sanaan "ankka" " johon minä totean "okei" näin helposti se toimii :) päästiin monesta kysymyksestä eroon. Elikkä se saakoon riittää tältä kertaa tämäkin kirjoittaminen.

Vielä se asia että minä sitä tyttöä edelleen rakastan ja ihannoin muita kuin itseäni. kiitos

T: Jussi

PS: Ankka

kirjoitan

Näin lapsi tulee taas ja kirjoittaa.. tunteistaan, ajatuksistaan, päivistään, elämästään.

Miksi elämästä pitää kirjoittaa? eikö me voitaisi vain pitää kaikki omina tietoina? miksi lapsi on itsetuhoinen? onko sellaista kuin oma elämä?

Pitäisikö meidän kaikkien vain olla omassa pienessä kuoressa ja olla välittämättä. Mulle sanotaan monesti että "älä siitä välitä" kun joku sanoo mulle pahasti. Mutta eikö se tarkoita että pitäisi olla välittämättä monesta ihmisestä? entäs jos joku sanoo hyvin? jos senkin jättää välittämättä kun luulee että se sanotaan pahasti?

Kello on kohta kolme ja minua väsyttää ja on vähän paha olla. ajatukset pyörivät mielessä, en saisi nukuttua. pakko kirjoittaa pitkästä aikaa tänne, olisi pitänyt kirjoittaa jo kauan sitten. Viimeviikon olin leirillä siellä en pystynyt mutta nyt olisin voinu koko kuluneet viikon kirjoittaa mutten tehnyt sitä? miksen? jotkut ovat kehuneet kirjoituksiani, vaikka minusta ne on vain minun sormien naputusta ruudulle jotka kertoo ajatuksistani. Tänne on helpompi kirjoittaa kuin esimerkiksi irkkiin, irkissä ihmiset alkaa auttamaan ja kertomaan miten hyvä olen, yrittävät saada paremmalle tuuleelle. Se on hienoa että on sellaisia ihmisiä. mitä jos heitä olisi? olisi minua? Sen olen huomannut että elän toisten kautta. Minun oma henkilökohtainen elämä on pientä ja tylsää, asun tynnyrissä johon tulee nettijohto. Koitan tähystää maailmaa täältä ja oppia tunnistamaan mikä on oikein. Onko sellaista kuin oikein? mikä on väärin?

Minä koitan elää tavallani. Se ei häiritse ketään, kukaan ei tule sanomaan että se on väärin, kukaan ei hauku sen perään, kukaan ei myöskään kadehdi sitä. Saan olla rauhassa itseni kanssa. Joskus otan ylilyöntejä, pientä kipinää elämästä, mutta elän vain omalla tavallani, miten minusta on oikein, Uskoa heppuun tuolla ylhäällä ja olla vain minä, sekö on minun suurin synti?

Mietittiin irkissä mitä on synti, tulimme tulokseen että synti on asioita joita katuu. Jolloin seurastamme löytyi synnittömiä. He olivat viisaita ihmisiä, paljon viisaampia kuin minä. He ovat myös ihmisiä jotka auttavat minua oman elämäni kanssa, yrittävät kertoa että se on suurempaa kuin se on. Olenko minä sitten vain niin sokea etten näe sitä? vai tyhmä? jolloin olen huonompi elämäni kanssa. Milloin on hyvä ihminen? onko täysiraittius oikea tie? minusta ei kerrota galleriassa "se hyppi sen pullon kanssa siellä" hävettää joskus itseäkin käydä perjantai iltana kun muut ostaa olutta niin minä ostan kokista. "kuka ei kuulu joukkoon" "-se nörtti ja elämätönpoika torpanmäeltä" se on vain minun elämääni ja minun ajatuksia. joku voisi arvostaa niitä, minä en.. olen sokea.

The Rainilla on biisi nimeltä sokea. voisin soittaa sen seuraavaksi, se on hieno biisi. minä arvostan tätä bändiä, moni ei. ns. omassa piirissä se on suosittu mutta kuka tahansa ulkopuolinen haukkuu bändin ja myös koko musiikkilajin. minä en, sekin kuuluu elämääni.

Miksi minä hoen koko ajan elämästäni? minulla on kaikki hyvin, on tyttöystävä, olen saanut pidettyä itseni kurissa, en juo, polta kiroile(kauheasti) osaan kirjoittaa, on jonkinlainen koulutus, kavereita. miksi minä muka hajoaisin sisältä? mun pitäisi olla vahva, olla leijona joka vain karjuisi mennessään *roaar* mutta en vain ole, olen vain pieni. hauras sisältä, koko ajan minusta hajoaa enemmän ja enemmän. milloin säryn lopullisesti, seuraavasta halauksesta? seuraavasta pususta? seuraavasta potkusta? seuraavasta pahasta sanasta?

Miksi ihmiset luulee että olen vahva? miksi ihmiset kuvittelevat että minuun ei satu jos minulle sanoo pahasti? Hajoan jo melkein kun ei sanota.

Huomaattekote hyvä lukija saman minkä minä huomasin jo pari treadia sitten? kyselen paljon. paljon avonaisia kysymyksiä joihin koitan vastata huonolla menestyksellä. pitäisi alkaa ruveta miettiä oikeita. hienoja asioita, sellaisia joista tulee monille hyvä mieli.

Milloin olin ylpeä itsestäni?
Vastasin tämän päivän puolella sellaiseen ketjuviestikyselyyn jossa oli kysymys "luotatko itseesi" vastasin siihen että en, koska itsetunto ei ole moneen vuoteen ollut edes siedettävällä tasolla. vähän matkaa niin kysymykseksi tuli "milloin joit viimeksi niin paljon ettet seuraavana päivänä muistanut mitään" tähän pystyin nolona mutta myös vähän ylpeänä vastamaan "en koskaan, en ole koskaan ollut edes humalassa" se oli hieno hetki. harva muu osaa sitä arvostaa, mutta pystyn itse. silloin muistan että olen ehkä kuitenkin hyvä ihminen, en mitenkään muitten yläpuolella mutta saavuttanut itse jotain hienoa, jotain mitä moni muu ei ole pystynyt. Jotain hyvää saanut itse aikaa ilman muitten apua, kerran elämässäni olen ihan pienessä hiprakassa ollut, mutta sitäkin kadun nyt, sitä ei voinut missään määrin sanoa humalatilaksi, se oli tunnin sisällä kokonaan poissa.

olin viikon partioleirillä, siellä opin uusia asioita, siellä tuli paljon sekavia tunteita. välillä tunsin vihaa, riittämättömyyttä, kulissiksi mutta myös hienoksi, taitavaksi, tarpeelliseksi, ihmiseksi. kävi mielessä paljon miettimistä, että olen vain se tyyppi joka on yli 18 vuotias että saa jonkun LPKJ:ksi. eli vain nimi paperilla. hassua, tästä en osaa enään kirjoittaa? minun mieleni on täysin muuttunut. en ole kirjoittanut vasta kuin 20 minuuttia yhteensä, kirjoittaminen auttaa selvästi, pitää useammin olla mukana ja kirjoittaa.

voisin näin lopuksi vetää vielä yhteenvedon:
Vaikka olen pieni ja turha ja minun elämäni on kaikkea muuta kuin hieno ja mielenkiintoinen olen suunnilleen onnellinen, minulla on kavereita, tyttöystävä, ihmisiä jotka kuuntelee, ihmisiä jotka tahtoo lohduttaa kun on vaikeaa. itse yrittää myös lohduttaa muita kun niillä on vaikeaa. en aina siihen pysty mutta yritän. pelkästään näiden ystävien vuoksi pitäisi yrittää olla onnellinen, mutta en osaa. olen heikko ihminen ja hyvin hauras. Minun ehkä olisi pitänyt mennä hoitoon jo kauan sitten mutten mennyt. Veera aina minua uhkaili hoidolla mutta ei koskaan vienyt. Jutta myös mainitsi että minulla on vakavia ongelmia. minä en ole koskaan sitä tuntenut. että olisi ongelma. Minä olen vain elänyt tynnyrissä johon tulee nettijohto