Ajatuksia maailmankaikkeudesta ja minusta

pitkästä aikaa...

2011-07-22T10:48:00.002+03:00

Päätin kirjoittaa pitkästä aikaa tänne, siitä on melkein viisi vuotta kun kirjoitin viimeksi, luulin ajan tuovan onnen, korjaavan tai muuttuvan mutta mitä on tapahtunut? Kuten laulussa sanotaan "after all these years I am still the same a sad and bitter man"

Tiedättekö sen tunteen, kun on koko nuoruuden miettinyt että aika tulee korjaamaan, sitten kun olen iso ja osaava niin kaikki on korjaantunut. Mutta kuten olen jo aina tiennyt, olen haaveilija ja haaveillut koko ajan samasta asiasta ilman objektiivista näkökantaa.

Suuri ongelma on ollut aina etten ole löytänyt sitä omaa juttua, sitä suurta ahaa elämystä että "tätä mä haluan tehdä, tää on mun juttu" en haluaisi matkia muita ja tehdä sitä mitä muut tekee koska en millään pysy perässä. Mutta haaveilijan luonteena en myöskään saa keksittyä sitä omaa ilman avustusta. Se tunne harmittaa kun huomaa olevansa sen verran mielikuvitukseton että ei keksi omaa, mutta toisaalta jos joku antaa ajatuksen siemenen niin siitä saattaa kasvaa mun käsissäni puu.

Olen alkanut miettiä että tuoko koulutus onnea, jos saisin ne kaikki asiat joiden takia olen nyt onneton muuttaisiko se asian? Vai ovatko nekin vain haaveita mutta todelliset syyt ovat edelleen pimennossa jossain niiden takana..

Miksi mä en vaan voi olla iloinen siitä mitä saan ja tyytyväinen siitä mitän on? Miksi mä suren kaikkea mitä mä en ole, tai kaikkea mitä oon menettänyt?

kuvia ropeconista

2006-08-14T22:50:00.000+03:00

kuvia ropeconista:

taksu

elämän elonkorjuu

2006-08-14T02:55:00.000+03:00

Hei, tahdon vain kertoa että olen hengissä. En ole mennyt mihinkään enkä kadonnut. Elämän pieni vuoristorata menossa, tai pikemminkin elämän pieni aaltomuoto. Kello on 2:51 mutta niin.. voisin mennä nukkumaan ja kertoa huomenna lisää, toisaalta nyt tekee mieli kirjoittaa mutta toisaalta taas tekisi mieli nukkumaan. Elämä ei onnistu, se ei toimi, se vaan sattuu olemaan niin perkuleen vaikea asia että siitä ei selviä hengissä paitsi kheettaamalla ja sekin on tuhmaa.

Huomenna (tai tänään) (aamulla) aloitan uuden elämän, hankin työpaikan ja muutan johonkin. Nyt on se aika jolloin ryhdistäydyn. Suurta johtajaa ei minusta intissä tullut eikä minusta tule insinööriä. Hyvää alaluokkaa tai keskikastia. Mutta arvatkaa miten paljon välitän. Yhtä vähän kuin pasifisti sotimisesta selvinpäin.

Saatte itse päättää oliko se uhkaus vai lupaus, olkaa iloisia, onnellisia ja eläkää hyvä elämä. Muistakaa isoina vanhoja kavereitanne ja muistelkaa lämmöllä jos tiemme eroavat. Muistakaa minut, älkää virheitäni.

Jussi

2006-07-15T23:59:00.000+03:00

Miksi minää mokasin?

Tässä sitä junamatka taittuu, eli kun tämä ilmestyy blogiin niin se on jo kirjoitettu ja kirjoittaja on kotona tai jossain emt. Toijala tuntuu olevan seuraava asema.

MInusta tuntuu nykyään siltä että en osaa enkä pysty olemaan mitään, mihin tahansa sitä ryhtyy niin on vain jotain ongelmaa kaiken kanssa, enemmän tai vähemmän. Vaikka miten yrittää niin ei vaan onnistu eikä pysty, tai vaikka pystyisi niin ei vaan osaa. mistä tälläiset taas johtuu? Sitä en tiedä enkä osaa sanoa mutta toivoisi että joku joskus osaisi selittää minulle mikä minä olen ja mihin minun pitää mennä. Jonkun pitää näyttää ovi mihin kävellä, joku joka oikeasti välittää minun kohtalosta ja välittää miten minulle käy. Tiedän yhden joka niin tahtoo tahdä mutta tämä tapahtuu vasta kun kuolen, mutta entä minun maan päällinen vaeltelu? Mikä on minun tarkoitus ja miksi minä olen täällä tai tulen olemaan. En tahtoisi jäädä vain siksi kivaksi pojaksi jota voi pyytää apuun kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa.

Viimeviikot ovat olleet outoja, minä en koskaan ole tahtonut pahaa kellekkään, tai jos olen niin syystä mmutta silti ihmiset tahtoo satuttaa, onko maailma oikeasti näin julma? Pitää tuhota kaikki kaunis ja hieno vain siksi että itse olisi onnellinen kaiken rumuuden ja sodan jaloissa, mitä järkeä on kasvattaa kukkia? Mitä järkeä on edes yrittää. Minusta kannattaa, koska kaiken kaikkiaan maailma on kaunis, siellä on paljon hyvää. nykymaailman mielestä vain kaunista on eri asiat mitä minä näen. Nykyään pidetään rakennuksia ja monumentteja kauniina, mutta miten on luonto? Eikö muka metsä, järvet, tunturit ole sitten kauniita? Mihin voin mennä 50 vuoden päästä nauttimaan metsän rauhasta ja aidosta luonnosta? tai edes puista?

Ehkä viha johtuu juuri siitä? Ihmiset eivät näe enään kuin oman itsensä peilistä keinovalovessassa jossa on muovikukkia. Ihmiset eivät enään tiedä mitä on kaunis luonto, millaista on metsässä. Jos nykyään on extremeä mennä metsään yöksi telttailemaan mukana kaikki mahdollinen elektroniikka ja mukavuudet niin mitä sitten kun niitä ei ole, kun kaikki loppuu niin mitä sitten tapahtuu? Talvella voi myös olla kaunista, metsässä jossa on puhdasta lunta.

Nyt eksyin kirjoittamaan jostain muusta mistä piti, en tiedä. En osaa enään ajatella, olen kadottanut ainuat hyvät kykini auttaa muita ihmisiä. Ehkä olen saanut itse tarpeekseni ja tahdon olla myös onnellinen, ainakin joskus ilman sitä pelkoa että milloin kaikki taas palaa ennalleen. Siihen samaan mitä minun maailma on koko ajan vain ollut, nämä ns. onnellisuuspiikit ovat vain poikkeusta. Kauniit ja sosiaaliset ihmiset eivät edes tiedä mitä on yksinäisyys, eivät edes tiedä millaista voi olla yksinäisen elämä jolloin ei ole ketään kelle puhua, tai vaikka olisi niin niiitä ei kiinnosta ja kun yksinäinen huomaa oikeasti millaisessa nukkekodissa hän asuu, muut asuu, elää, on onnellisia, tekee asioita ja itse on vain siinä tiellä tai sitten on vain "se pakko jolle puhua" ja kertoo siitä miltä ite tuntee niin yht. äkkiä onkin se huonompi ihminen, se jolla on ongelmia jonka voi haukkua maanrakoon hyvillä mielin vain siksi koska se on kivaa ja niin voi tehdä. Toisin sanoen täysin arvoton.

Tästäkin tuli nyt tälläinen avautumisblogi pitkästä aikaa, pelkkää puhdasta avautumista, ehkä näitäkin on ollut vain liian vähän. En ole kirjoittanut kun siltä on tuntunut vaikka niin olisi pitänyt. Ehkä maailma minut muistaa

Jussi

*copy* *paste* *grin*

minä täällä hei

2006-04-17T11:00:00.000+03:00

Oon aika yksinäinen nykyään. vaikka oon kavereitten kanssa niin jotain puuttuu..

Mut oltiin metässä ja kivaa oli, tyttöjä vaan olisi saanu olla enempi. .

Joo ei muuta, jatkakaa

hei

2006-03-16T13:04:00.000+02:00

Eli kertokoon nyt näin julkisesti (joo, ihan kuin tätä kukaan lukee) mutta zebas-sedästä tullu taas (vaihteeksi) sinkku.

Eli uusia tyttöystäväkandidaattiehdotushakemuksia otetaan vastaan sähköpostilla/puhelimella/kirjeillä/suullisesti/irkissä/galleriassa tai sitten voi ihan yksinkertaisesti tulla halaaman tai ilmoittaa haluavansa pussata.

Jos jotain haluat tietää minusta niin mie oon tällänen, saa kysyä yllämainittuja polkuja/tai jos keksii oman tavan saada sosiaalinen yhteys minuun niin saa ehdotella.

T: Jussi

maailman mietteitä

2006-02-20T23:35:00.000+02:00

Joo nyt on taas aika kirjoittaa, nyt on myös aika ilon ja surun, istukaa siis lapset tuolille rinkiin niin setä kertoo teille mitä hän miettii. Setä ei kerro tänään surullista tarinaa miehestä jota kukaan ei rakastanut, eikä kerro iloista tarinaa sankarista joka voitti pahan. Setä ei nukahda kesken tarinaa eikä pelästytä ketään jännillä juonenkäänteillä, setä kertoo tänään ajatuksia.

Laulussa sanotaan:
" You may say Im a dreamer,
but Im not the only one,
I hope some day you'll join us,
in the world as one."

Mutta mitä se tarkoittaa? Miksei ihminen voi olla vain ihminen, miksi ihminen ylistää itseään kuin jumalaa? Eihän ihminen ole jumala, ihminen on vain tämän pienen telluksen pikku paskiainen joka luulee itsestään liikoja.

Miksi valkoinen mies luulee olevansa parempi kuin tummaihoinen mies, onko valkoihoinen mies saanut enemmän elämässään aikaseksi että voi alkaa nostamaan itseään parempaan arvoon?
Entäs usko? Millä perusteella ihmiset laitetaan eri arvoon sen takia että uskoo toiseen jumalaan? Entäs naapurin rekkareiska joka uskoo hänen omaan rekkaansa ja ajotaitoon, onko hänkin huonompi ihminen koska ei usko taivaaseen?

Kukaan ihminen ei ole parempi toistaan, uskoi hän jumalaan, tieteeseen, rekkaan tai omiin taitoihin. Jokaisella ihmisellä on oma jumalansa, oma kuva jumalastaan. Kukaan voi sanoa itsestään olevensa pyhempi kuin joku toinen, voi sanoa että on parempi ihminen koska uskoo/ei usko.

Minun mielestä kun tulee se viimeinen tuomio olemme kaikki siinä saman vertaisia, kukaan ole enempää ja kukaan vähempää. Mutta millainen on viimeinen tuomio? Ovatko kaikki jumalat kerääntyneet yhteen isoon saliin? Luterilainen jumala, budha rekkareiskan rekkajumala ja miettivät yhdessä onko tämä mies kelvollinen paratiisiin.

Millainen on paratiisi?

Onko jokaisella ihmisellä omanlainen paratiisi?

vai onko onko paratiisi sellainen kuin jokainen ansaitsee?

Onko edes jumalaa?

minun mielestä on, jokaisella on oma jumalansa. Ei ole sitä yhtä oikeaa, vaan jokaisella oma.

"Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään"

Angstikirja

2006-02-06T02:19:00.000+02:00

musiikki: A Perfect Circle - Fiddle And The Drum

Periaatteessa tämän pitäisi olla päiväkirja, kertoa iloisia asioita "söin tänään kalan" tai "minä tykkäsin olla täällä" minulle tämä on huolikirja, angstikirja, kerron teille kaikille ilottomia kertomuksia minun ilottomasta elämästä joka on ihan ihmeellinen, Välillä olen ihan "whee tää on kivaa, lisää lisää" ja välillä olen sitten "murmurmöykkä" ja aika suuren osana ajasta vaan yksinkertaisesti ":<"

Ulkopuoliselta se kuulostaa ihan hiton tyhmältä, mutta mitä tälläseltä mieheltä voi odottaa? Mie osaan niin tyhmiä taitoja, jotain erätaitoja harrastuksen puolesta "hei c'amoon me eletään teknoaikaa eikä mitään fuckin kivikautta" nooh.. sit kun ei oo enään sähköä niin enpä lainaa mun tulta teille lälläspöö. (musiiki: Gorillaz - Man Research (Clapper))

Sit toinen asia mitä osaan on dataa koneella, osaan irroittaa emolevyn jos on tarves ja osaan laittaa sen vielä ehjänä paikalleen. Tämän voi tehdä aina kun suuttuu koneelle ja alkaa potkia sitä toisaalta mitään käytännön merkitystä tällä ei ole sinulle eikä kauheasti minulle, toisaalta jos sähkö loppuu maailmasta niin saan emolevyistä hienon suojan johon te ette pääse.

Mä oon vähän funtsinu tätä mun elämää, enään pari viikkoa niin en oo enään teini. Hieno saavutus sinänsä mutta hetkonen, mitä olenkaan saavuttanut? Mietitään menneisyyttä oon nähny Terapian viimisen keikan, oon tällä hetkellä srk:n nuortentyön pisinpään mukana ollut, oon kuullut kun mustarastaan kitaristi soittaa paranoidin, tommi kalenius ei sitä osannut mutta yritti. oon onnistunut valvomaan pari kertaa yli 55h, osaan kirjoittaa katsomatta näppäimistöä

Miten ihmeessä tälläisiin urotekoihin onkaan päästy? miten ihmeessä joku voi olla näin mahtava? mietitään menneisyyttä vähän lisää, mitä olen tehnyt kaikki vloput hamassa tulevaisuudessa?

osa viikonlopuista meni irkkaukseen.
osa viikonlopuista meni irkkaukseen laneilla
osa viikonlopuista meni lanittamiseen
osa viikonlopuista meni metsässä olemiseen
metsässä ei irkattu koska ei ollut puhelimia.
metsässä opin tekemään tulen johon te ette pääse kun sähkö loppuu maailmasta
osa viikonlopuista meni irc-kanavien miitteihin
(musiikki: Sabaton - Stalingrad)
osa viikonlopuista on vain istuttu kotona

Mihin on kadonneet lapsien oikeat harrastukset? missä on ne hienot lajit mitkä voi vielä saavuttaa, minulla on se kaksi viikkoa hankkia ne ekat teinikännit

säälittävää sinänsä mut hei elämä on.

uusi asia:
Minusta on alkanut tuntua että ihmisiä ei ole kiinnostanut mitä olen tehnyt esim. nyt vloppuna, tai yleensäkkään, keskusteluni esim. msn messengerissä on mallia tämä: sanon "moi" "miten menee" hän vastaa: "ei tässä mitenkään" jos en sano mitään siihen keskustelu lakkaa, jos kysyn esim. "miten vloppu" ja hän vastaa "kävin mökillä" ja kysyn "oliko kivaa?" hän vastaa: "joo oli ihan nastaa" taas keskustelu loppuu jos en tee ratkasevaa kysymystä esim "mitä teitte?"

Mutta siihenkin voi olla mielenkiintoisia selityksiä. kuten esimerkiksi se että he tietävät mitä teen joka taas kompensoituu ylempään avautumiseen. Minun elämä on jotenkin hmm.. miten sanoisi mielenkiinnotonta. toisaalta ei minua kauheasti haittaakkaan, kunhan säät vähän lauhtuu niin pääsee hiihtämään, nyt on ollu niin pirun kylmä että ei ole ollu mitään mahistakaan ilman vaaraa sairastua. Toisaalta joku kiva sairaus olisi kiva :)

Sain töitäkin, tai työharjottelupaikan. Saan siitä työmarkkinatukea, 30 euroa päivä, minusta se on hyvin, 9x paremmin kuin intistä, ei vituta sinänsä, toisaalta ei se haittaa vaikka paremminkin saisi, toisaalta tuo tulee verottomana. Ei pääse veronalle kiinni MUHAHAHAAH

joo, ei tässä sitten. juonu koko vlopun kokista ja irkannut, kävin vähän myös ajelulla porvoossa ja nikkilässä ja muualla tollasissa

T: Jussi

viimiseksi soi: The Rain - Haudattu Kunnia

kello on miljoona

2006-02-01T02:21:00.000+02:00

Kuten topikki kertookin niin kello on tosiaan miljoona. 2:22 tarkalleen ja pitäisi olla sieppailemassa zetaa mutta ei saa unta, pää täynnä ajatuksia. Itsestäni, muista, omista ajatuksista, saavutuksista ja siitä mitä helvettiä olen saanut aikaan. Tai lähinnä siitä mitä en ole ja minkä olisin voinut saada.

Minua sanottiin tänään herrasmieheksi, se oli yllättävää. Yleensä miellän vain olemiseni niin että olen vain, autan jos joku haluaa ja olen se pieni minä kuten ennenkin. Mutta miten siitä saa herrasmiehen? Herrasmiehet auttavat naisia kadun yli, laittavat takkinsa vesilammikon päälle, avaavat oven, tervehtivät nostamalla silinterihattuaan, pelastavat ihmisiä pulasta. Itse vain istun sisällä ja irkkaan. Välillä yritän auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan puhumalla heille ja kuuntelemalla. Se on se mitä osaan.

Myös sisällä istumalla olen oppinut kirjoittamaan katsomatta näppikseen. Suuria ja mahtavia taitoja minullakin. Ihmiset tulevat ja menevät itse vain jään sivusta katsomaan.

Olen miettinyt tätä minun laumateoriaa, sitä mihin kuulun ja mihin en kuulu. Olen seepra jolla on raidat väärin päin maailmassa jossa on seeproja joilla on raidat oikein päin, sama mutten kuitenkaan sama, erillainen, ellen sanoisi friikki. Ihmiset tekevät piirejä, joissa on pieniä sisäpiirejä ja vähän isompia piirejä. Itse koen itseni monen piirin ulkopuolelle, olen monessa piirissä mutta vain piirin ulkopuolella katsellen sisälle. Välillä joku piiristä kääntää katseensa minuun ja kysyy kuinka voin ja onko mulla hyvä olla, mutta sitten menee takaisin siihen omaan piiriinsä jolloin jostain muusta piiristä huudetaan minua käymään ja sama kierto jatkuu.

Löysin myös jonkinlaisen lääkkeen masennukseen, kun lukee sinfestiä niin tulee iloiseksi. Minä ainakin tulin, tosin en tiedä.. moni ei ymmärrä minun huumoria sitten millään

nooh... jos tämä taas tästä voisi koittaa nukkumista. <3

maailman historia

2006-01-29T00:33:00.000+02:00

Hei kaikki

Nyt on reissut reissattu, pankkitili tyhjennetty, dvd melkein katsottu ja pää täynnä kysymyksiä.
Miksi miten milloin minkä takia ja kuka lakaisee lattian. Mutta mitä sitten kun kysymyksiin on vastattu? Onko kaikki hyvin vai jääkö kysymysten tilalle vain tyhjä tila joka täyttyy kuona-aineilla ja muulla. Millaista se kuona-aine sitten olisi? olisiko se punaista vai kenties vihreää? luulisiko joku sitä ruuaksi? kysymyksiä kysymyksiä mutta mistä vastauksia? aina vain tulee lisää..

Saako mies olla masentunut tai alamaissaan, saako mies vain olla ajatuksissa tai olla pieni. Vai pitääkö miehen olla iso ja vahva ja suojella toista ja lohduttaa jos on paha olla. Kellään varmaan vastausta, tukahduttaako liekki lasipullon vai toisinpäin.

Niin matka se meni hyvin :) kiitos kysymästä

uusivuosi, uusiminä ja uudet kujeet

2006-01-21T11:03:00.000+02:00

Hei taas lapset.

Siitä on pieni hetki kun viimeksi mitään kirjoitellut tänne, tämän hetkisessä elämänmuodossa ei sinänsä mitään valittamista ole, samoja vanhoja kysymyksiä minusta ja kaikesta, samaa epävarmuutta kuin aina ennenkin ja jostain syystä myös jotenkin normaalisoitunut olo.
Viimeksi kerroin teistä wondokasta, eli Sirjasta. Tämä sama onnellisuus jatkuu vielä mutta se perhanan välimatka onkin sitten se oma pieni ongelmansa.

Miten muuuelämä?
No muuuta minulla ei ole mutta muuta elämää on kyllä :)

(xhymiöx)

mitäköhän tuokin tarkoittaa, kerroin joskus niistä hymiöiden määrästä tms.

Minusta on alkanu tuntua sellaselta etten mie oikein taho kuulua mihkään, vaikka miten yrittää kuulua ja yrittää olla osanen jotain hienompaa kuin itse pystyy olla niin ei vaan ole.
On kavereita irkissä ja jopa muutama kaveri irl. mutta kuitenkaan en oikein kuulu mihkään. Tuntuu siltä että IRC on täynnä hienoja viisaita ihmisiä jotka käyneet kaikki lukion mutta minä en ja samalla tuntuu että kaikki irkkaavat tyypit on vähintään alikessuja ja hienoja aliupseereita kun mie oon vaan viestivässykkä. Kexissä on kaikki hienot ropettajat johon en oikein tunnu kuuluvani.

Moon ihan seepra joka asuu suomessa ja kaipaa laumaa. kyllä ne lampaat ottaa kaverikseen mutten kuitenkaan ole ne. Moon vaan mie :)

Mutta rahalahjoituksia tosiaan saa lähettää ja mie koitan nyt aktivoitua tänne kirjoittelussa ja ja uudenvuodenlupausta en tehny ja mie tykkään tosi paljon että minua paijataan.

:)

T: Jussi

elämä <3

2005-08-28T20:52:00.000+03:00

Hei lapset.

Elämä alkaa taas näyttämään elämisen arvoiselta, myös muilla kuin minulla. Tuntuu aivan siltä kuin koko maailma olisi muuttunut yhdessä yössä. Eilen oli Ristirock tampereella jossa saimme kuulla Terapian viimeistä keikkaa. Se oli mahtava tapahtuma, paljon uskovaisia, hyvää musiikkia mahtava fiilis, jengi oli ihan kympillä mukana. Terapia on ansainnut paikkansa suomigospelin kärjessä. Mietin että onkohan tapahtumalla jotain tekemistä siinä että yht. äkkiä kaikkilla on kaikki kunnossa, kyllä kaikilla, jopa minulla :)

Minulla on kaksi hyvää syytä olla onnellinen. Toinen on Wondoka ja toinen on usko, kaksi mitä minulla on. Tosin wondoka on ollut minun vasta suhteellisen vähän aikaa mutta sellanen minulla on. kun säntäilee yössä ja etsii valoa ja saapuu aukiolle voi nähdä kaukana tuolla pienen kynttilänvalon, sitä kohti kun suunnistaa ja löytää sen kynttilän ja sytyttää viereen toisen kynttilän voi joku kolmas ihminen löytää paikalle jolloin on kierto jatkuu ja moni ihminen on onnellinen vain sen yhden takia. Näitä ihmisiä on monia jotka aloittavat ketkun, ketjun johon minä liityin aloitti mies noin pari tuhatta vuotta sitten. Ilman tätä en olisi koskaan löytänyt toista syytä olla onnellinen.

Eli nyt tahdon kertoa koko maailmalle. OLEN ONNELLINEN!!

wondo rakastan sinua <3

inttiuutisia part.2

2005-08-13T08:36:00.000+03:00

Hei lapset :)

Nyt on aamu ja tyhmä nuha herätti, tosin osasyynä voi olla myös intissä tottuma unirytmi. Kello on nyt 8.37 ja speakkereista tulee Hassisen konetta. Katsotaan miten kauan tämä kirjoitus kestää.. olisi periaatteessa paljon sanomista joita ehtinyt miettiä tuon viiden viikon aikana. Kuitenkaan nyt keksi mitään.. tosin se pitäisi tulla sellasella oikealla fiiliksellä. Ehkä se johtuu siitä että olen onnellinen :) tosin en tiedä miksi, vaikka on paljon kavereita niin tuntee itsensä onnettomaksi. Tosin joskus vain, ei aina. Silloin kun väsyttää ja tahtoisi vain halata jotakuta.

Minulla oli myös häpeällisiä ajatuksia viime keskiviikkona kun tahdoin oikeasti humaltua, mutta intti esti sen ja kun sai nukkua tunnin päikkärit niin olo meni ohi, tosin se keskiviikko oli myös hyvin mielenkiintoinen päivä. Oltiin 40 kilsan pyörämarssilla myrskyssä, mie olin ihan kuin uitettu zebas sen jälkeen. Tietenkin marsseilla ollaan taisteluvarustus mukana, eli tetsausvyö, ase, kypärä yms. kivoja painavia esineitä. Tosin ei kypärässä ole mitään muuta vikaa kuin se että se painaa päässä yhtä tiettyä kohtaa ja kun sitä on pitäny vähän enempi päässä niin tulee päälakeen punanen rinkula joka kutiaa.

Nyt on ollu tosi kivaa kun on monena vloppuna päässy kotiin mutta ens vloppu olen sitten kiinni, on mortti ja ampuleiri, pääsee pitkästä aikaan maastoon

Hehän ovat kuin kaksi marjaa :)

Mitähän muuta.. Mulla oli jokin hieno ja suuri ajatus päivystämisestä. joka on muuten hyvin hassua toimintaa *iloinenhymiö* Saa alokkaana tuntea suurta valtaa kun voi esim. sanoa jonottaville tyypeille että hakee vauhtia tuvista jos ne ei jonota kunnolla ja huomauttaa kaikista pikkuseikoista *iloinenhymiö* kun taas toisaalta yöllä päivystäminen on ihan hmm, sanotaanko että tyhmistä, jos sanoisin oikein sanoisin että ihan perseestä mutta tuota en sanonut. Eli siis sanoin mutten sanonut jonka olisin voinut sanoa mutta sitäkään en sanonut. siis sanoin mutten kuitenkaan. hmm.. niin joo just noin *iloinen hymiö*

noita hymiöitä on vaikea kirjoittaa kun ne tahtoo eka kirjoittaa kaksoispistesulkukiinni mutta sitten ne pitää korjata

aijoo... siihen päivystämiseen. se on ihan kivaa tosin jos tuntee suurta mielihalua päivystää kolmelta yöllä ihan hiljaisessa yksikössä ja kuunnella radiota samalla niin mikäs siinä, itse en siitä ihan kauheasti pitänyt, onneksi oli kiva kirja ja sitten pystyi kierrellä ympäriinsä ja sain kokea lisää uusia elämyksiä. Alikersantti nieminen tuli aamulla viittä minsaa ennen herätystä mun luokse ja kysyi tahdonko ylä vai alakerran, sitten viisiminuuttia tästä karjasin täysiä yksikön yläkerrassa "ensimmäisessä viestikomppaniassa herätyyss!" ah, että oli mukava kokemus *iloinen hymiö*

Sitten mie olen saanu ampua monella pyssyllä, tai no, kolmella. kahdella harjoitellut ja yhdellä ampunut. Ampuminenkin on loppujenlopuksi tylsää touhua.

Jees jees.. pidemmittä puheitta kiitos kaikille! <3 varsinkin niille jotka pitää pystyssä

T: Jussi

intti uutisia

2005-08-07T13:08:00.000+03:00

näin on alkanut minun matkani kohti sotilasta ja miehisyyttä. tai on se jo kauan sitten alkanut mutta nyt siitä on jotain kerrottavaa. Eli perusasiat, kuukausi takana. Aleternaativiset asiat, olen onneton ja osaksi onnellinen.

Kuukauden aikana on ehtiny tapahtua niin paljon. Konenut vihaa, itkua, väsymystä, heikkoutta mutta myös uusia tunteita, elämyksiä ja tunteita.

Intin pukukoodi on tiukka, esim. lomatakkissa on kaksi vaihtoehtoa, joko päällä tai poissa näkyvistä.

äh... ei tunnun ollenkaan että tekisi mieli kirjoittaa. illalla ehkä uusinta yritys.

Mutta sen nyt sanon että hengissä olen ja sinkku ja siilitukka *pöwwöttää hiuksia*

ilta pimenee... part2

2005-07-02T01:21:00.000+03:00

hmm, tuli juuri mieleen että olen käyttänyt tuon topikin. Eli se vain tarkoittaa yhtä asiaa. lisään siihen kakkoset. Sinänsä sitä ei voi laittaa kun en muista yhtään mitä kirjoitin ykkösosaan, tai olenkohan edes kirjoittanut moista? olen mie varmaan kun tuo ehdottaa ennakoivana tekstinä sitä samaa jonka aioin kirjoittaa siihen? pitääpi ehkä tutkia asiaa jonkin ajan päästä, nyt keskityn näihin. tai keskityn ja keskityn. kello on puoli kaksi illalla ja minä keskityn :) toisaalta, illalla on helpompi keskittyä ja ehkä myös kexittyä. tuleeko musta keksitty. miettikää jos joku professori vaan huutaa kesken luennon "HEUREKA!!11 Keksin Jussin. sitten mä olisin keksitty. Keksiköhän se sama proffa myös keksin? Kun se olisi siistiä leuhkia, "keksin muuten keksin, onko teillä yhtään niin keksittyä keksiä kuin mulla?" sitten sitä keksiä voisi käyttää selkkauksena "sun pää on ihan keksi" "jos et ole hiljaa keksitän sut." Toisaalta voidaan myös alkaa miettiä teoreettista keksintöä tai vain muuten vain olevaa sattumaa, mitä jos kyseinen professori olisikin typottanu ja huutanu "keskitin keksin" jolloin joku voi saada idean ja huutaa "keksin keksin" jolloin se proffa ei saa mitään kunniaa. pitäiskö mennä nukkumaan? kohta varmaan..

Mulla on ollu hassu viikko, Menin höpöttämään #partiolla jotain luonnosta ja miten siistiä siellä on olla ja yht. äkkiä mua alettiin sanomaan viisaaksi. Ihan varoittamatta ja tuosta noin vain ketään varottamatta, se olisi sama kuin olisi pitänyt juoksukisat kertomatta siitä kellekkään. Ainua hyvä puoli että suomipoika olisi voittanut. Ajatukset joita kerroin olivat vain tilannekuvia ja omia ajatuksia täydellisestä metsäreissusta ja sitä sanottiin viisaaksi. Sama kävi kerran #serpenttiinimäyräkoiralla kun kerroin uskosta ja siitä mitä minun mielestä tapahtuu kun kuolee. Pääsee parempaan paikkaan kuin tämä. Mutta se on vain minun mielipide, saatan olla myös väärässä. Itse myös miettinyt muita vaihtoehtoja, mitä jos tämä maailma onkin vain sellainen "viimeinen tilaisuus pitää hauskaa" tyyppinen, eli heti kun me kuollaan joudutaan ikuiseen kadotukseen eikä hauskasta ole tietoakaan. Ja mitä mitän teen kaiket sen aikaa? kirjoitan blogiin ajatuksia siitä miten maailmaa pitäisi ajatella ja irkkaan perjantai-iltana alasti. Tai yöhän nyt on mutta ei sen väliä. Minusta tämä on vain minun tapa elää. Irkaten, juoden kolaa, auttaen ihmisiä ja ihmetellen kun muut on. Mutta uskon että ilman alkoholiakin voi pitää hauskaa, kuten minä ja Riika, tanssitaan keskelle lintsiä valssia ja minusta se on ihan kivaa :) Ihmiset vain _vähän_ katsoi mutta ei sen väliä x)

Taas sorrun hymiöihin :/

prk...

noin, nyt meni hymiökausi ohi. Minua spekuloitiin että pitäisi alkaa kirjailijaksi. Mitä kirjailijat tekee? ne kirjoittaa ylös niiden villejä lapsuudenaikaisia ajatuksia tai tulevaisuuden näkymiä/mitä tahtoisi tulevaisuudelta. Minä en pystyisi sellaiseen, mulla ei riittäisi keskittyminen. Hyvä että tätä jaksan/muistan kirjoittaa ja aina silloinkin jää paljon sanomatta. Kirjailijan ura onkin itseasiassa aika vaikeeta, pitäisi opetella kielioppi tarkkaan, ei saisi tehdä virheitä, pitäisi olla jännä tarina. Minun elämässä ei ole mitään muuta jännää kuin se että irkkaan alasti keskellä yötä. Täällä näkee kaikenlaista näkee esimerkiksi kuvaruudun ja omat kädet jotka lyö satunnaisessa järjestyksessä näppäimistöä. niitä voisi joskus muuten kuvata ja sitten ne videot voisi lähettää jollekkin ihme professorille joka keksii keksejä että se proffa voi keskittyä minun käsiin eikä siihen keksiin. Joskus täällä näkyy pimeetä, pelottavaa pimeetä. Mutta heti kun laittaa pöytälampun päälle niin se pimeys vaan *wusum* katoaa. Tosin näin käy myös yleensä silloin kun avaan verhot... ja sekin yleensä päivällä.

no joonojoo, taas tuli jaariteltua. onko ihminen teidän mielestä täydellinen koskaan? Nyt kun minusta sanottiin kaikkea hassua "sä olet viisas" ja "jos on olemassa taivas niin sinä pääset sinne ekana" mua vähän pelottaa että nämä kauniit sanat nousee hattuun ja sitten minusta tulee nirppanokkatyyppi "mähän olen täydellinen" ja silloin musta tulee epätäydellinen sen jokaisessa olemuksessa. Minä tahdon olla vain se pieni Jussi jota voi välillä vähän paijata ja rapsuttaa. Siitä minä tykkäisin, eikä olisi niin kauheita paineita tuon kirjottamisen kanssa "jos mä kirjotan näin niin onko se ihmisten mielestä kivasti sanottu"

Ehkä mie vaan jatkan tähän entiseen tyyliin kirjottamista, eli sanon vaan kaiken mikä mieleen tulee. Aloitin blogin kirjoittamisen joskus kauan sitten siksi että minulle itselleni tulisi hyvä olla, etten huomaisi enään sitä omaa tuskaa ympärillä. Alan pikkuhiljaa huomata että se tuska on katoamassa, alan taas elää kuin ihminen. Olen rakastunut, tulisesti rakastunut minun tyttööni. Häntä on jo ikävä, tosi iso ikävä. taidan lähettää tekstarin kun olen kirjoittanut... Eli nyt pitää kirjoittaa nopeasti ja vähän. ei.. meinasin laittaa hymiön mutta sain backspacella sen pois.

Kerroinko jo että minä ostin tänään miehisiä välineitä? Kun intissä kuulemma ei sallita sänkeä niin minun piti sitten mennä ostamaan partakone. Huomen aamulla pääsee testaamaan sitä kun tänään en uskaltanut, se näytti vähän pelottavalta. Siinä tosin oli kivoja valoja. EI.. taas hymiö.

Moon ihan toivoton noiden hymiöiden kanssa, mä taidan mennä parantolaan. tosin ehkä kaikista hienoin parannuskeino olisi nyt Riikan soitto. Josta tulikin mieleen että mun puhelin on jääny johonkin, ei sitten soiteta ÄH, hymiö. HEI! moon nero (iloinenhymiö) ette voi väittää että tuossa olisi hymiö. hähäh, voitinpas (nauravahymiö)

Nojoo, nyt on saatu kaikki sydämmeltä, tosin voisin kertoa äskösestä leffasta, se oli hassu. Se loppu siihen että yksi sekosi ja tappo kaikki (neutraalihymiö)

Hyvää yötä ja J myötä

T: Jussi

HAH! Ette päässeetkään musta eroon (kieltänäyttävähymiö) minä olen unohtanut kertoa teille takqotuksesta. se on yksi minun piristäjä ja voimanlähde. Ainakun sitä katsoo niin alkaa hymyilyttymään. katsokaa vaikka itse

ai että se on söpö <3

kello

2005-06-29T03:20:00.000+03:00

Kello tikittää. kello on jo kauheita, ei yhtään niin kivan vähän mitä sen pitäisi olla. pitäisi olla nukkumassa, mutta sänky on niin kylmä ja turvaton. Turvallista olisi rakkaan sylissä. Syli ei ole täällä, syli on muualla. Miksei se voisi olla vaikka tuolla minun kylmässä ja turvattomassa sängyssä tuomassa lämpöä ja turvaa? Riikalla oli vaikeaa, puhuimme paljon ja järkeviä. Välillä meinasin itkeä, en ole itkenyt pitkään aikaan niin kuin silloin. Ne oli onnen ja tuskan kyyneliä. Huomasin taas jotain uusia asioita itsestäni, sen että olen rakastunut. Korvia myöten. En ollut itkenyt niin kuin viimeksi kun eräs ihminen ei tahtonut enään minua rakastaa.

Itkeminen on tuskallista, mutta virkistävää. välillä vaikka tuntee itsensä hyvin huonoksi, pieneksi ja tylsäksi ihmiseksi niin aina itkun jälkeen alkaa taas paistamaan. Mietin että jos itku suistaa pahaa mennessään. Kun itkee aivot ajattelee vaikka mieli ja ruumis itkevät ja vuodattavat kyyneleitä. Miksiköhän sitä sanoisi, sille on varmasti jokin hieno ja mahtava nimitys mutta näin ammattikoulupohjalta on paha mennä mitään arvailemaan. Siksi minä kutsun sitä hypoteraamiseksiitkupotkurefleksisynteesioksi

Hassua sinänsä että tuollekkin on jokin hieno lääketieteellinen termi, meniköhön minun veikkaus lähellekkään oikeaa? siis joo, sitä koitan tässä sanoa teille rakkaat lukijat että itkeminen on jees. Itkeminen kannattaa, itkemisestä tulee hyvä olo, itkeminen ei ole todellakaan nössöä ja naisten puuhaa. Aikuinen mies saa myös itkeä ja pitääkin itkeä. Koska aina kun itket, itket myös jotain hienon puolesta. Koskaan ei itku tule "muuten vaan" vaan aina on jokin hieno syy, tunnet itsesi yksinäiseksi, tyttö/poikaystävä on jättänyt tai maailma tuntuu vaan niin pahalta. Aina voi lohduttaa että on jotain hienoa tapahtunut. Olet ajatellut... nyt rupesin miettimään että mitä hittoa mä selitän :P Itku on jees. Jos itkee jonkun puolesta niin se kertoo itselleen että välittää. Itse huomasin tämän kun pelästyin, kertoi minulle että todellakin välitän tästä ihmisestä. Se oli loppujen lopuksi hieno tunne :)

Riika on opettanut minut kuuntelemaan To/Die/Foria, loppujenlopuksi se on hieno bändi. Lyriikat ovat kauniita ja taiteellisia. Angstisia mutta myös iloisia omalla tavallaan. Kun näitä kuuntelee niistä tulee hienoja. nyt on soimassa To/Die/For - Immortal Love tässä on hienot sanat. pastetan

" Looking deep into your eyes
no better place to hide
when i'm scared and i'm weak
you can help me before i bleed

you can help me forget the pain
that i feel deep inside
let me shed these tears
let me just be with you

you're my saviour again
you are my angel
"

Näitä ei voi olla rakastamatta. Ah, nyt tunnen itseni taas ihmiseksi.
Moni ei tykkään To/Die/Forista, mutta moni ei pidäkkään niistä bändeistä joita minä arvostan. Olen sekasikiö, se on tiedetty jo pitkään. Kuuntelen aina eri bändejä eikä mikään minun biiseistä sovi mihinkään tilanteeseen vaan aina on niitä "kuunnellaan mieluummin tätä" mutta en välitä. Gospel on hienoa, varsinkin HB, Basso ja helena (bnh), terapia, the rain, think twice, kisko kaikki hienoja ja kuunneltavia bändejä. mutta vain harvat pitävät niistä.

Jep, nyt loppu roskan puhuminen. olen nyt taas onnellinen, mitä opimme, roskan puhumisesta tulee hyvä mieli. aina uudestaan ja uudestaan. vaikka miten muistelee menneitä, niitä hyviä hetkiä ja huonoja. miten on aina mieli taas poljettu maahan, miten itsetunto on taas piikitetty, niin kirjoittamisella pelastan taas itseni. Myös se tieto että Riika välittää auttaa. tullut loppumattoman soihdun kanssa ja kaivanut minut pimeästä luolasta ja auttanut jaloilleni. On aika avata uusi sivu, tyhjä ja hieno sivu johon voin kirjoittaa. Elämän kirja jossa on loppujenlopuksi kaikki mitä olen tehnyt tarinoita. Ei merkitty ranskalaisilla viivoilla "tämä onnistui" ja "tämä epäonnistui" vaan se on päättymätön tarina minun elämästäni maan päällä.

T: Jussi

Hyvää yötä ja J myötä

Jussin Jussi

2005-06-26T01:46:00.000+03:00

Minun juhannukseni alkaa olemaan tältä erään ohi, vaikka nyt olisi sunnuntaipäivä jäljellä. Minä vietin omalla tavalla erillaisen juhannuksen kuin ennen. Ennen me olimma aina Mökillä polttamassa juhannuskokkoa ja tavattiin sukulaisia, mutta ei tänävuonna. Tänävuonna pidin paljon erillaisemman kuin ennenvanhaa. Tänä vuonna olin porukoiden kuskina :) miettikää nyt.. kaikki muut kaverit piti hauskaa muitten kavereitten kanssa, juhli ja joi kaljaa ei muista mitään päivistä ja mitä minä teen, olen porukoitten kuskina. perjantaina mentiin Rouhiaisille eli äidin tutuille, istuin siellä pöydässä ja katoin kun porukat joi kaljaa. Ei illassa mitään vikaa, joskus sai sanottua sanan tai jonkun kun ihmetteli, porukat oli kyllä aika juovuksissa kun lähettiin kahen aikaan pois sieltä. Tultiin kotiin kahen jälkeen ja ysiltä oli herätys ja arvatkaa mitä sitten tehtiin?

Oikein, pääsin taas ajamaan porukoita ryyppäämään x)
Tosin tällä kertaa mentiin kotkaan sitä varten, ei siinä mitään, sai ajaa moottoritietä :) ja oli oikein hienot maisematkin siellä, mentiin Kaunissaareen missä porukat otti enempi ja vähempi sitä olutta ja mie join limua. Nooh, pääasia että porukoilla oli kivaa :)

Tosin koin mielettömän elämyksen, illalla kahentoistapintaan, tyhjämoottoria, 120km/h lasisissa ja Metallicaa radiosta <3 se oli kyllä niin lääh kokemus :) en ole puhunu koko vloppuna kavereille irl paitsi Riikalle puhelimessa. Mulla oli siis kaikenkaikkiaan tosi onnistunu Juhannus, saa kavereille kertoa ainakin miten muistan kaiken ja miten taistelin armotta väsymystä ja ankaraa vitutusta päästä kotiin :P Mutta sekin tuli vain siitä että kun nuo on kännissä niin ne ei osaa vasenta ja oikeaa ja minä pieni poloinen kotkassa osaa suunnistaa, niin tuli sellanen *murh*

Ostin Riikalle erittäin söpön matkamuistonkin kyseiseltä saarelta :) mutta en kerrokkaan mikä se on, ettei yllätys mene piloille. vasta maanantaina näkee sen pienen rakkaan ja sillon annan, ehkä maanantai iltana kirjoitan seuraavan kerran ja kerron miten meni :) sen voin sanoa että se on söpö :) (siis se tuliainen)

Aloin miettiä että pitäiskö mun pikkuhiljaa alkaa hankkia kunnollisia kavereita? se olisi ehkä ihan jees ettei pääsisi vanhempien ryyppykuskiksi, toisaalta kyllä auton ajaminen on ihan kivaa ja mielekästä ettei sillä. Mutta ohan se nyt vähän noloa, muuta elämää omista... Tosin mie olen aina ollu tällänen, tylsä ja mitään keksimätön jolloin joutuu tollasiin. Vitsi, normaalit minun ikäiset olisi jo paljon hienompaa elämää.

Tosin, keksii koko ajan uusia puolia, sai ittestään pari gallerian arvoista kuvaa ja kun tuli kotiin pääsi ihan rauhassa pitämään nudisti-iltaa, ne on yllättävän kivoja. irkkailee ihan pokkana alasti ja käy vessassa, tosin vessa onkin ihan nurkan takana niin kukaan ei edes näe x) yleensä on myös kiva irkata ilman paitaa. Anteeksi te joiden ajatukset/mielen pilasin näillä kauheilla mielikuvilla :P

koin myös hienoja uusia elämyksiä jota ei ennen ole tullu tehtyä, ostin kaljaa baarista, tosin se kalja meni faijalle mutta kuitenkin ostanut, se ei ite viitsinyt niin laitto minut asialle, niin minä fiksuna hain ja koin sen sitten siinä. nyt tiedän miltä sekin tuntuu, ei tartte heti mennä uudestaan koittaa :)

Mutta mutta, tällänen oli minun Juhannus. en juonut tippaakaan alkoholia, sain ajaa autoa, nudistisoin, ostin kauniin tuliaisen, kauhea ikävä, elämyksiä. kaiken kaikkiaan onnistunut juhannus.

T: Jussi

jussi...

2005-06-24T14:03:00.000+03:00

Häppy pörtday to mee eiku *tökkii naamaa sormella* mitenköhän asian ilmaisee, no joka tapauksessa. tänään on siis juhannus eli jussi eli on Jussin päivä. Ja arvatkaas mikä risoo tällähetkellä irkissä ehkä eniten?

Ei Liisa, ei ole känniläiset teinit. Vaan se että kaikkien pitää toivottaa irkissä Jussia, siis kenen idea? Hailaitit soi ihan koko ajan aamusta iltaan "hyvää jussia" "mitä teette jussina" "koska on jussi" ei voi käsittää. olisi pitäny oppia viime vuodesta ottaa jussi hailaiteista pois juhannuksen ajaksi mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. No ei siinä mitään, on siinä omat hyvätkin puolensa. Kuten pääsee aina sanomaan "kyllä jussi viettää juhannuksen kotona" tai "hailaitti" mutta se on vaan siitä, ei voi todeta muuta kuin että hullulla on halvat huvit ja tyhmällä on ilmaiset :P

nooh, tämä tästä avautumisesta.

Hyvää juhannusta kaikille! <3 size="3">*halaa*

ilta pimenee...

2005-06-24T01:22:00.000+03:00

Hei lapset ja vähän isommat aikuiset.

Lapinlahden linnuilla on biisi "paina kaasua morgan" se on kiva biisi, mutta ei liity mitenkään tähän, tahdoin vain kertoa sen teille kaikille.

Mä olen aikamoinen kulinaristi, joudun olemaan joka ikinen päivä ruuan kanssa tekemisissä :) nojoonojoo, se suurin asia oli että tänään oli taas mielenkiintoinen ruoka. Pääruokana (en syönyt päitä) oli Makaroonilaatikkoa, ruokajuomana oli kylmää jaffaa ja leipänä oli pullaa jonka päällä on voita ja juustoa, se on minusta hyvää. mutta monesta muusta se voisi kuulostaa hassulta. Söin aterian ja kiitin siitä, sitten totesin myöhemmin "ei helskatti(matti == kattimatti) mitä ihmeen pöperöä minäkin syön nykyään. Sen siitä saa kun ei osaa olla, odotan innolla että pääsen yksin asumaan ja kokkailemaan itselleni :P

HMM, huomasin että käytän hymiöitä, hei tyypit kertokaahan mulle, saanko mie käyttää noita?

Minun piti kertoa teille Mörököllistä, muistin sen vasta tänään. Mörökölli on kaveri, paitsi sillon kun syön sanani, sillon mörökölli minut vie. Toisaalta olisi myös hienoa nähdä että mihin se vie, ja olisiko siellä jätskiä tai kokista? toivottavasti se kokis ei ole kokista (huono) entä onko siellä kiva viileä peitto? tai onkohan siellä puolialastomia naisia tarjoilemassa ilmaista kokista (joka ei ole kokista) ja kertoo hyviä puujalkavitsejä, se olisi kivaa. Tosin en tiiä, miten mörökölli on saanu ne sinne, jos mörökölli on suuri naistenmies? tai sitten se on vaan vieny ne sinne. Aloin miettiä tuossa että miltä mörökölli näyttää. Osaisikohan suenne kertoa, kysyin
vastaus:
[01:35:33] <@Suenne> Mörökölli näyttää vähän menninkäiseltä, jonka vanhemmista toinen on Matami Mimmi ja toinen on Känkkäränkkä.
hih :) näin se ehkä on, mutta minusta mörökölli on ihan kiva, tietäisi vain millaista siinä paikassa on mihin mörökölli vie.
hmm, haa, keksin suunnitelman. piilotan oskuun piilokameran ja hämään mörökölliä niin että se vie sen eikä mua :) sille se ratkotaan. nyt pitää vain keksiä vielä keino. Toisaalta, voisi myös jallittaa mörökölliä, onkohan se miten hyvä pokerissa. voisi ostaa sen maat sillä tavalla. toisaalta se olisi ehkä väärin. Mörökölliä pitää rapsuttaa niin ehkä se tykkää :) minä ainakin tykkään *raaputtaa massua*

Nojoo, mörökölli tai ei mie olen mie :) tänään oli hassu kexissä, joku tyttö kuolasi minua, se oli niin kummallista, ei kukaan muu ole ennen sellasta tehny, tai ainakaan sanonu. Oli niin tai näin niin varmaan sitä katsoa saa muttei koskea. Paitsi Riikalla on erikoislupa koskea :)
mie muuten rakastan sitä tyttöä ihan paljon ja se on ihan <3

hih :) se siitä, nyt ei tahdo enään. on hyvällä tuulella ja tulee kaikkea kivaa mieleen kaikesta. olisi siisti osata piirtää niin voisi piirtää mörököllin tai olisi kiva halia vapauden patsasta ja pelastaa helikopteri, mutta aina ei voi voittaa. Edelleen olen katkera siitä ettei mun napa ole kuopassa ja siitä että mie olen mie. Ei niille vaan voi mitään.

Jussi

loppuun tahdon jättää teille viikatteen alakuloisiatunnelmia albumin ensimmäiset sanat. ne on aika <3
"Elämä on niin pirun raskas juttu toisinaan..."

huomenta...

2005-06-21T12:02:00.000+03:00

Hih, mie koitan välillä tällästä aamu kirjoittamista. Samalla soi sellainen iloinen ja tunnelmallinen bändi kuin Sentenced, mukava melodia :) *lallallallaaallaaaallaaa*

Olin eilen Qnetin #partion miitissä, mulla oli siellä ainakin tosi kivaa. tosin niin.. meitä oli kuusi ja kaksi ei polttanut tupakkaa, mie ja Walla. mutta sitä varten mulla olikin pipareita ja Fantaa. kun muut istu sivummalla niin mie istuin ja söin pipareita, johon walla sitten myös liittyi ettei se tunne itseään erillaiseksi tuolla :) minusta se oli ihan söpöä. Sinänsä että joku oikeasti tahtoo olla minun seurassa :) tai siis niin.. olla samanlainen kuin mie \o/

näin aamulla kun kirjoittaa ei tahdo keksiä mitään sanottavaa. hmm hmm, voisin jatkaa masun rapsuttamista ja melodian hyräilyä **raaps* *raaps* *laalaallalala**

Käytiin eilen Oskun kanssa kattomassa Maailma ilmasta näyttely jota saa ihmetellä vanhalla bussiasemalla, siellä oli yksi älyttömän makee kuva. sen nimi oli "hylätty kaupunki." Se oli kuva sternobilin (miten lie kirjoitetaan mut kuitenkin sen ydinvoimalan) lähettyvillä olevan kaupungista joka on evakoitu kun kyseinen voimala räjähti. Todellinen aavekaupunki :) se vaan on niin <3>

Hih, saimpas noin isolla kuvalla noin paljon rivejä aikaan :) noh, antaa olla. ei jaksa pienentää tuota enään.

mä muuten keksin eilen hassua, tai tuli mieleen kun Suennen kanssa jutusteli kun sanoin "ok, olen messissä" niin samaan aikaan tajusin että en minä ollutkaan messissä vaan ihan ikiomassa huoneessa. Koska messi on laivan keittiö. tosin niin.. jos olisi messipoika niin sitten varmaan olisin messissä mutta tällä kertaa en ollut. Tarkoittaakohan sitten myös messipoika sellasta "messissä olevaa poikaa" äh, menee vaikeaksi. Moon kyllä melkein ylpeä täskin pienestä ajatuksesta.

Juups, siihen se taisi loppua. Rakkaus kukoistaa, Iloinen Sentenced soi taustalla ja mie mietin sanottavaa. onkohan tähän helppo lopettaa kirjoittaminen? äh, taas näitä kysymyksiä. voisi lopettaa itseltään kyseleminen ja alkaa vastailla

okei, nyt kysyn "lopetanko tämän treadin kirjoittamisen?" johon minä vastaan "kyllä jos siltä tuntuu mutta jos on asiaa niin jatka vain kirjoittamista" johon minä taas "no mutta jos minä en keksi mitään ja olen tympääntyny näihin omiin kyselyihin?" johon minä vastaan "no lopeta sitten" johon minä taas "millä sanoilla minun pitäisi lopettaa?" johon minä vastaan "no lopeta vaikka sanaan "ankka" " johon minä totean "okei" näin helposti se toimii :) päästiin monesta kysymyksestä eroon. Elikkä se saakoon riittää tältä kertaa tämäkin kirjoittaminen.

Vielä se asia että minä sitä tyttöä edelleen rakastan ja ihannoin muita kuin itseäni. kiitos

T: Jussi

PS: Ankka

kirjoitan

2005-06-18T02:37:00.000+03:00

Näin lapsi tulee taas ja kirjoittaa.. tunteistaan, ajatuksistaan, päivistään, elämästään.

Miksi elämästä pitää kirjoittaa? eikö me voitaisi vain pitää kaikki omina tietoina? miksi lapsi on itsetuhoinen? onko sellaista kuin oma elämä?

Pitäisikö meidän kaikkien vain olla omassa pienessä kuoressa ja olla välittämättä. Mulle sanotaan monesti että "älä siitä välitä" kun joku sanoo mulle pahasti. Mutta eikö se tarkoita että pitäisi olla välittämättä monesta ihmisestä? entäs jos joku sanoo hyvin? jos senkin jättää välittämättä kun luulee että se sanotaan pahasti?

Kello on kohta kolme ja minua väsyttää ja on vähän paha olla. ajatukset pyörivät mielessä, en saisi nukuttua. pakko kirjoittaa pitkästä aikaa tänne, olisi pitänyt kirjoittaa jo kauan sitten. Viimeviikon olin leirillä siellä en pystynyt mutta nyt olisin voinu koko kuluneet viikon kirjoittaa mutten tehnyt sitä? miksen? jotkut ovat kehuneet kirjoituksiani, vaikka minusta ne on vain minun sormien naputusta ruudulle jotka kertoo ajatuksistani. Tänne on helpompi kirjoittaa kuin esimerkiksi irkkiin, irkissä ihmiset alkaa auttamaan ja kertomaan miten hyvä olen, yrittävät saada paremmalle tuuleelle. Se on hienoa että on sellaisia ihmisiä. mitä jos heitä olisi? olisi minua? Sen olen huomannut että elän toisten kautta. Minun oma henkilökohtainen elämä on pientä ja tylsää, asun tynnyrissä johon tulee nettijohto. Koitan tähystää maailmaa täältä ja oppia tunnistamaan mikä on oikein. Onko sellaista kuin oikein? mikä on väärin?

Minä koitan elää tavallani. Se ei häiritse ketään, kukaan ei tule sanomaan että se on väärin, kukaan ei hauku sen perään, kukaan ei myöskään kadehdi sitä. Saan olla rauhassa itseni kanssa. Joskus otan ylilyöntejä, pientä kipinää elämästä, mutta elän vain omalla tavallani, miten minusta on oikein, Uskoa heppuun tuolla ylhäällä ja olla vain minä, sekö on minun suurin synti?

Mietittiin irkissä mitä on synti, tulimme tulokseen että synti on asioita joita katuu. Jolloin seurastamme löytyi synnittömiä. He olivat viisaita ihmisiä, paljon viisaampia kuin minä. He ovat myös ihmisiä jotka auttavat minua oman elämäni kanssa, yrittävät kertoa että se on suurempaa kuin se on. Olenko minä sitten vain niin sokea etten näe sitä? vai tyhmä? jolloin olen huonompi elämäni kanssa. Milloin on hyvä ihminen? onko täysiraittius oikea tie? minusta ei kerrota galleriassa "se hyppi sen pullon kanssa siellä" hävettää joskus itseäkin käydä perjantai iltana kun muut ostaa olutta niin minä ostan kokista. "kuka ei kuulu joukkoon" "-se nörtti ja elämätönpoika torpanmäeltä" se on vain minun elämääni ja minun ajatuksia. joku voisi arvostaa niitä, minä en.. olen sokea.

The Rainilla on biisi nimeltä sokea. voisin soittaa sen seuraavaksi, se on hieno biisi. minä arvostan tätä bändiä, moni ei. ns. omassa piirissä se on suosittu mutta kuka tahansa ulkopuolinen haukkuu bändin ja myös koko musiikkilajin. minä en, sekin kuuluu elämääni.

Miksi minä hoen koko ajan elämästäni? minulla on kaikki hyvin, on tyttöystävä, olen saanut pidettyä itseni kurissa, en juo, polta kiroile(kauheasti) osaan kirjoittaa, on jonkinlainen koulutus, kavereita. miksi minä muka hajoaisin sisältä? mun pitäisi olla vahva, olla leijona joka vain karjuisi mennessään *roaar* mutta en vain ole, olen vain pieni. hauras sisältä, koko ajan minusta hajoaa enemmän ja enemmän. milloin säryn lopullisesti, seuraavasta halauksesta? seuraavasta pususta? seuraavasta potkusta? seuraavasta pahasta sanasta?

Miksi ihmiset luulee että olen vahva? miksi ihmiset kuvittelevat että minuun ei satu jos minulle sanoo pahasti? Hajoan jo melkein kun ei sanota.

Huomaattekote hyvä lukija saman minkä minä huomasin jo pari treadia sitten? kyselen paljon. paljon avonaisia kysymyksiä joihin koitan vastata huonolla menestyksellä. pitäisi alkaa ruveta miettiä oikeita. hienoja asioita, sellaisia joista tulee monille hyvä mieli.

Milloin olin ylpeä itsestäni?
Vastasin tämän päivän puolella sellaiseen ketjuviestikyselyyn jossa oli kysymys "luotatko itseesi" vastasin siihen että en, koska itsetunto ei ole moneen vuoteen ollut edes siedettävällä tasolla. vähän matkaa niin kysymykseksi tuli "milloin joit viimeksi niin paljon ettet seuraavana päivänä muistanut mitään" tähän pystyin nolona mutta myös vähän ylpeänä vastamaan "en koskaan, en ole koskaan ollut edes humalassa" se oli hieno hetki. harva muu osaa sitä arvostaa, mutta pystyn itse. silloin muistan että olen ehkä kuitenkin hyvä ihminen, en mitenkään muitten yläpuolella mutta saavuttanut itse jotain hienoa, jotain mitä moni muu ei ole pystynyt. Jotain hyvää saanut itse aikaa ilman muitten apua, kerran elämässäni olen ihan pienessä hiprakassa ollut, mutta sitäkin kadun nyt, sitä ei voinut missään määrin sanoa humalatilaksi, se oli tunnin sisällä kokonaan poissa.

olin viikon partioleirillä, siellä opin uusia asioita, siellä tuli paljon sekavia tunteita. välillä tunsin vihaa, riittämättömyyttä, kulissiksi mutta myös hienoksi, taitavaksi, tarpeelliseksi, ihmiseksi. kävi mielessä paljon miettimistä, että olen vain se tyyppi joka on yli 18 vuotias että saa jonkun LPKJ:ksi. eli vain nimi paperilla. hassua, tästä en osaa enään kirjoittaa? minun mieleni on täysin muuttunut. en ole kirjoittanut vasta kuin 20 minuuttia yhteensä, kirjoittaminen auttaa selvästi, pitää useammin olla mukana ja kirjoittaa.

voisin näin lopuksi vetää vielä yhteenvedon:
Vaikka olen pieni ja turha ja minun elämäni on kaikkea muuta kuin hieno ja mielenkiintoinen olen suunnilleen onnellinen, minulla on kavereita, tyttöystävä, ihmisiä jotka kuuntelee, ihmisiä jotka tahtoo lohduttaa kun on vaikeaa. itse yrittää myös lohduttaa muita kun niillä on vaikeaa. en aina siihen pysty mutta yritän. pelkästään näiden ystävien vuoksi pitäisi yrittää olla onnellinen, mutta en osaa. olen heikko ihminen ja hyvin hauras. Minun ehkä olisi pitänyt mennä hoitoon jo kauan sitten mutten mennyt. Veera aina minua uhkaili hoidolla mutta ei koskaan vienyt. Jutta myös mainitsi että minulla on vakavia ongelmia. minä en ole koskaan sitä tuntenut. että olisi ongelma. Minä olen vain elänyt tynnyrissä johon tulee nettijohto

aamuja

2005-05-29T11:46:00.000+03:00

Hih

Eikun oli ihan pakko vain tulla näin aamutuimaan kertomaan miten mie rakastan minun tyttöäni. Kuulutan siitä koko maailmalle, huudan isoihin puhelimiin ja hyppään kesken bändin keikan lavalle "moi kaikki, mä en tule ärrältä mutta mä tahon kertoa miten rakastan mun tyttöäni, moikka" ja sitten vaan hyppää ylöisen joukkoon. Tänäkään aamuna ehtiny mitään muuta miettimään kuin tyttöäni. Kun kävin vessassa tuli just sellanen olo "kumpa Riika olisi ollu yötä niin olisi voinu hypätä sen kainaloon ja kutitella ja halia ja pusia"

Hih, ehkä mie lopetan haaveilimisen ja kohta soitan sille saako niille mennä. Jos saa niin 30 minsaa ja saa halia ihan oikeasti fyysisesti :)

/me tykkää ja rakastaa Riikaa ihan paljon ja mielettömästi <3<3<3

hmm..

2005-05-29T00:06:00.000+03:00

Olen onnellinen..
En ole onnellinen...

Mikähän mua oikein vaivaa, varmaan taas tästä ihmeen väsymyksestä. Juon fantaa ja ihmettelen mitä keksissä ja irkissä puhutaan. Vähän huonolla menestyksellä tosin molempia. On tottunut jo jokusen vuoden seurata irkkiä niin ei voi enään muistaa/hallita että selaimessakin voi tapahtua jotain sosiaalista nolifetystä. Vaikka sosiaalista minusta ei saa tekemälläkään. Itse alkanut huomata että alkanu leijailemaan kahden kansan välissä, Ihmisten jotka lifettää ja tietää ja ihmisten jotka lifettää niin että osaa. Minä olen siinä välissä silleen etten oikein edes lifetä, olen vain mukana. tai siino.. En edes osaa lifettää niin että osaan pitää kivaa. osaankohan edes lifettää?

Olin tänään Suomenlinnassa ja koin itseni melkein osaavaksi kun Riika ja Phoo puhuivat keskenään koreasta. Tai kun kummatkin sen osaavat mutta minä en, taas se tyhmin yksilö porukassa. Söin sitten pipareita ja kuuntelin heidän juttujaan ja ihme musaa mitä phoo:hilla oli mukana. Joskus vain tuntuu että "nyt ollaan väärässä porukassa" mutta sitten ei taas tahdo löytää sitä omaa porukkaa ja siitäkin masentuu. Onkohan mulle edes omaa paikkaa täällä vai tuntuuko musta vain oikeasti näin pahalle? Lisää vaikeita kysymyksiä mihin en osaa vastata. Kukahan osaisi..

Mutta jos hyviä puolia lähdetään taas hakemaan niin sain kuvattua, rakastan valokuvausta. Se on minun ainut innoituksen aihe nykyään. Taino, tietenkin Riika mutta se on itsestään selvää että Riikan kanssa on kivaa ja Riika innostaa minua jatkamaan aina uudelleen huomiseen. Kuten aikasemmissa kertonu kuinka hän on minun soihtuni pimeässä. Minä niin rakastan sitä tyttöä..
..niin valokuvauksesta. Joskus minua on sanottu paparatsiksi kun koko ajan ottamassa kuvia, mutta kuvat on hienoja ja mainioita, varsinkin jos ne saa onnistumaan. Tahtoisi oman pienen kehittäjäkoneen että voisi noita mustavalkokuvia kehitellä itse. Voisi ehkä silloin tuota Järkkäriä käyttää enempi eikä tuota äipän digikameraa. Vaikka sillä ulkona saa ihan mainioita ja kivoja kuvia mutta sisätiloissa se ei oikein ole hyvä.

Olen tässä Viimepäivinä kuolaillut itselleni cd-soitinta. ajattelin että jos saan valmistujaisrahaa jonkun verran ostan laitteen joka soittaa mp3-sia ja wma:ta ja kaikkea. Anttilasta saisi 100 eurolla sonin soittimen jossa kestäisi yksi akku 37 h, miettikää nyt. ihan sikana. ei mikään akku voi kestää noin kauan, paitsi joku supertuper-akku joka on tehty sähköstä. Se soitin myös soitti jotain ihme formaattia joka mahdollistaa 30 musiikki-albumin mahduttamisen cd-r levylle. Miettikää sitäkin. siis ei voi käsittää.. Onko tekniikka oikeasti menny näin paljon eteenpäin vai olenko minä vain vanhanaikainen? olen jäljessä aikaani..

hmm, huomasitteko te muuten lukiessanne että kysyn paljon kysymyksiä? nytkin on tullut jo pari
olenko minä vanhanaikainen ja jäljessä aikaani?
tuntuuko musta oikeasti näin pahalle?
osaanko lifettää?

On se maailma kyllä kysymyksiä täynnä.. pitäisikö minunkin soittaa jollekkin sedälle joka vastaa kysymyksiin "moi, vastaako setä kysymyksiin jos kysyn" ja sitten rupeaisi pommittamaan niillä? miksi parsa on sen väristä kuin se on? kuinka saan ruuvit ulos kallosta? miksi mun napa ei ole niin kuopassa kuin muilla? Filosofiset kysymykset on aina parhaita :)

Rakastan tyttöäni ja olen hänen vierellä onnellinen, rakastan myös kavereita. Ihmisiä joita näen harmittavan harvoin. pitää lähteä pyörällä joskus Keravalla käymään. lähtisköhän jo huomenna... en taida kyllä jaksaa. vietän rakkaani kanssa laatuaikaa sisällä ja luen pääsykokeisiin.

tosiaan, aihe pääsykokeet sain kutsun semmoisiin. jos nyt hyvin käy sitten pääsen kouluun opiskelemaan insinööriksi, siellä pitää sitten skarpata ihan tosissaan ja oikeasti. siis ihan aikuisten oikeasti, jos en pääse niin yritän uudelleen ja menen töihin. periaatteessa olisi parempi etten pääsisi sinne että voin olla töissä ja sitten muuttaa Rakkaani kanssa Lahteen, katsotaan miten elämä tästä edistyy. Ehkä minun ei-ihmis rakkaallani on jokin hieno suunnitelma meidän varelle :)

Hmm, miksi kirjoittaminen piristää? lisää kysymyksiä. Kun aloitin kirjoittamaan olin huonolla tuulella, nyt kun olen purkanut ajatukseni on kaikki taas hyvin ja maailma tuntuu hyvälle paikalle. Ehkä terapia, sonata ja in flames tekee ihmeitä.

Taas jäi paljon kirjoittamatta, olen hidas kirjoittamaan ja ajatukset hyppivät päässä "tuosta voisi kirjoittaa kuhan olen tämä kirjoittanut" mutta samalla kirjoittaessa tulee kolmas joka disabloi toisen ajatukset ja valtaa alaa jolloin neljäs ajatus suuttuu ja syntyy ydinsota ja kirjoitan siitä. ihan loogista ja kivaa. vaikka minä en ole sellainen

T: Jussi

väsymys

2005-05-26T00:41:00.000+03:00

Mä olen vähän väsyny. Päivällä mulla on kaikki hyvin mutta illan tullen talo hiljenee, ihmiset hiljenee, musiikki hiljenee, mörkö sisällä herää ja alkaa kertoa tarinaa minun mokailuista ja saamattomuudesta. Hiljainen kuiskaus toistaa "mementto mori" muista kuolevaisuutesi. En ole jumala enkä tahtoisikaan, haluan olla jotain vähän hienompaa mitä olen, edes vain vähän. Itse en arvosta itseäni lainkaan, olen roska suuressa täydellisyydessä mutta ystäväni yrittävät kertoa minulle että en ole, vaan osa sitä täydellisyyttä omalla täydellisellä tavalla. Ehkä itsekkin uskon siihen jolloin mörkö sisällä herää ja kertoo lisää tarinoita siitä miten olen huono ja miten olen mokannut enkä osannut, en ole mitään enään, olen taas vain roska täydellisyydessä. Koska itse olen täydellinen? tai koska kelpaan itselleni?

Mä olen vain väsynyt, ehkä masennus ja alamäki tulee väsymyksen mukana, mietin pitäisikö mun nukkua, jos vain nukkuisin kauas pois kohti sitä hienoa maailmaa jossa olen täydellinen ja sovin palapeliin. Olenko väärä pala palapelissä? tämä ajatus tuli tässä kirjoittaessa, ehkä nyt on oikea aika miettiä tätä. Pitikö minusta tulla jotain muuta mitä minusta tuli? tipuinko liukuhihnalta väärään palapelipakettiin? Minusta piti tulle sellainen "normaali" joka käy ryyppäämässä muitten amisten joukkoon ja tuntea itseni kuuluvaksi, mutta tipuinkin viisaiden ja täydellisten palapelipakettiin jossa olen täysin erillainen pala kuin muut ja edustan eri kuvaa. Periaatteessa se on hyvä, periaatteessa ei. Usein tuntuu siltä etten vain osaa. Jos olisin osannut olisin tehnyt toisin ja olisin ehkä omastakin mielestä jopa onnellinen? Olenko onnellinen?

Minusta minä olen onnellinen, olen onnellinen monesta asiasta.. eniten onnellisin olen Riikasta, siitä tytöstä joka vain putkahti tähän minun pieneen elämääni ja on nyt se valonnäyttäjä jota olen kaivannut. Mutta eniten minua harmittaa kun valon näyttäjäni on itsekkin on vähän hatara, yritän olla hänelle mahdollisimman hyvä ja vahvistaa häntä niin paljon kuin osaan, jos ei ole muuta keinoa annan sen vähän mitä minussa on jäljellä hänelle.

Olen löytänyt uuden suunnan elämääni, ennen kuljin itään nyt etelään, kohti lämpimiä vesiä ja hulahulatyttöjä, vaikka hulahulatytöt eivät ole pääasia vaan se että saan matkustaa etelään minun rakkaani kanssa ja ihastella sitä kaikkea hänen kanssaan. Uusissa paikoissa on hienoja juttuja, olen alkanut keksittämään, eli chattamaan myarcticin chatissa roolipelit chatissa jota sen käyttäjät kutsuvat keksiksi. En tiedä olenko vielä keksi, en varmaan. siellä pitää olla ja puhua tarpeeksi pitkään että minut hyväksytään joukkoon siihen. Sekin tulee varmasti ajan kanssa.

Tapasin viikonloppuna näitä keksejä, sen jälkeen uskaltauduin osallistumaan chattiinkin, Veera sanoi niitä ihmisiä pelottaviksi vaikka minusta ne olivat oikein mukavia ja hienoja herrasmiehiä. Itse vain voisi yrittää olla sellainen edes joskus kavereille. Olen masennuksilla ja avautumisilla piinannut heitä niin paljon, mitenköhän ne jaksavat katsoa vielä minua? en tiedä, en tiedä paljoa muutakaan.

Huomasin hienon asian, jos pidän läppäriä sylissä niin jalat alkavat hikoilemaan
"hienoja asioita" olen lähes ylpeä.

Lopetampa tämän jaarittelun, minun pitää vain uskoa edelleen kahteen rakkauteeni, Riikaan ja siihen setään tuolla ylhäällä. Näiden kahden avulla pysyn kunnossa ja ehjänä. Ehkä joskus löydän sen palapelin mihin minun piti kuulua

Pitää alkaa kirjoittamaan useammin, vaikka olen huono kirjoittamaan näitä.

T: Jussi the winer

ps. kiitos ystäville ja rakkaille. terapia laulaa
"jos sinulla on ystäviä ne eivät häviä
etkait pelkää nähdä kuka on mitä?
jos sinulla on ystäviä ne kyllä välittää
sano suoraan jos teet tyhmyyksiä
se on vastuu lähimmäisestä"

<3

hei

2005-05-17T09:41:00.000+03:00

Hih, setä kirjoittaa taas omiaan :)

Mä pääsin töihin tässä, mutta bussissa oli taas jotain elämää suurempaa tai sitten muurahaista pienempää ajatusta mutta unohin tietenkin :/ minä olisin kyllä niin säälittävä tyttölapsi.

Yrittänyt viimepäivät pysyä hengissä, hyvin on operaatio hengissä pysynyt juttu onnistunut mutta elänkö onnellista elämää? se on taas ihan oma valinta. Itsetunto ja itsekunnioitus on ihan matalalla, itsessä ei ole mitään ihailtavaa. Ainua asia joka pitää minua kunnolla pystyssä on minun Riika, minun soihtuni tunnellisissa. Että mie rakastan sitä tyttöä :) <3

"Why my god have you abandoned me, in my sobriety, behind the old facade. I'm yours bewildered child so take me cross the river wide" <3<3

nyt ei masenna mutta vähän tuntuu että tahtoisi halia, huomenna onneksi näkee Riikan <3

`OvO´

säpinää helsingin kaduilta

2005-05-14T01:44:00.000+03:00

Hei lapset

Lupasin kirjoittaa vielä tänä päivänä, mutta pelvelu oli down, vähän niin kuin minä :/
Tai en minä oikeasti, luulen vain olevani, ajatukset tappavat hyvän mutta en saa muuta.
Viikko on kulunut kun kirjoitin viimeksi. pitää parantaa tahtia, tämä ei ole niin vaikeaa, on ollut vain kaikkea. Linuxsekoiluja ja matkustamista.

Heh, kuulostaa hassulta, Linuxsekoilut.. Toisillä on kännisekoiluja tai huumesekoiluja mulla on Linuxsekoiluja. miten se menikään sinfestissa "i read evil magazines, i watch evil channels, i visit in evil website, i'm such a geek" :) mie rakastan tuota strippiä.

Linuxsekoilut siis lähinnä ympyröityivät suureen ajatukseen Ubuntu mutta en tiedä johtuko se näytönohjaimesta vai distrosta mutta jotkut tekstit näkyivät vain hyvin pieninä, mie luulen että ihan omaa osaamattomuutta. Nooh, jokaisella on hintansa. menetin kaiken koneeltani, valokuvat, muusikin "elämä on" ja silleen..

Minulla ei ole ollu kovin helppoa, mulla on kaikki avaimet kaikkeen mutta en osaa löytää lukkoja, kuulin myös tässä sivussa vähän minun arvostuksesta. Aloin välittömästi murentua sisältä. Ensin hiljalleen kunnes en voinut enään hallita sitä, onneksi minulla on muutama tukipilari etten ihan maahan kaadu. Kiitos Riika ja voikukka <3

Minä olen miettiny monesti olevani pelkkää ilmaa ihmisille, pieni ilmakuoppa suuressa turbolenssin valtakunnassa jossa ei ole vielä keksitty suihkumoottoria. Aina kun keksin jotain mihin rakentaa itseäni se murenee tai se murretaan. en tiedä ovatko ajatukset sitten niin pahasti takertuneet juuriin kiinni.

Huomasin myös että on edullisempaa angstata irkissä ittestäni kuin puhua "normaaleita" asioita. Jos selitän innoissani jotain kivaa asiaa mikä on mulle tärkeä ja kiinnostava niin kukaan ei olkaansa hetkauta. Mutta jos kerron itsestäni tosiasioita ja angstaan niin joku voi sanoa "oosny hiljaa" <3

Onneksi huomenna pääsee tuulettumaan ja katsomaan Kingdom of heavenia ja Riika ehkä jopa jää yöksi.

Lupasin ystävälle että kirjoitan, nyt sen tein. Nyt kun kirjoitan ei ole mitään ajatuksia päässä, en vain pysty miettimään. Olisi paljon sanottavaa, paljon anteeksi pyydettävää, paljon kysyttävää ja paljon mihin ei ole vastausta. Pidän itseäni vain vitsinä.. Narrina jumalille.. silti uskon siihen tyyppiin tuolla.. olenko hullu vai vain tyhmä? Vai kiusaavatko muut jumalat minua ja tämä johon uskon auttaa minua minkä osaa, silloin minulla olisi kaikki rahkeet uskoa pelastajaani. harva muu uskoo häneen..
se on jotenkin..
nyhvää..

mietin asioita yleensä itseni kannalta mutta en ajattele muita.. The rain laulaa "antakaa anteeksi ystävät hyvät, antakaa anteeksi haavat syvät joita virheilläni tein" muuta en osaa sanoa.

Minä pysyn pystyssä, olen puu, muut puut ympärilläni on isompia ja tuuheampia, en saa heidän tieltään valoa. mies tulee, kaataa muut puut, saan valoa, olen yksin metsässä

Maailma?

2005-05-06T00:48:00.000+03:00

Hei lapset, setä kirjoittaa :)

siitä on aikaa kun viimeksi kirjoittanut, liikaakin, aivan liikaa. tullut mieleen ajatuksia mutta myös niitä unohtanut. niin paljon hyvää ja huonoa.

Viime yönä näin painajaisen, en tiedä oliko se kuva ajatuksista. tuntuu siltä että olisin yleinen hovinarri tuolla muilla kanavilla missä en ole. ihmiset välittää sinne tekstejä ja nauravat sitten kaikki yhdessä miten huono ihminen olen, tästä näin unta. Aamulla ei ollut hyvä olla onneksi päivä toi muuta ajateltavaa.

Vappuna oli kivaa. Olin Jeesushippigospeltapahtumassa missä pystyi kuuntelemaan hyvää musiikkia ja hyviä bändejä kuten hb:tä ja Oratoriota sekä bassoa ja helenee eli Bass'n heleniä. Siellä rakastuin uudestaan siihen minkä olin kadottanut hetkeksi. Myönnän että on ollut vaikeita ja hyviä aikoja. Tein radikaalin vedon ja parttasin #serpenttiinimäyräkoiralta, tunsin etten ollut tervetullut sille kanavalle, ainut hyöty minkä tunsin antavani oli statsit mutta ei kukaan ole vielä tullu niitä pyytämään takaisin. Eli heitä ei selvästikkään koskaan ollut kiinnostanut.

Olen tehnyt paheksuntaa olevia asioita tässä viimisen viikon aikana, ne eivät ole sellasia normaaleja mutta minusta ihan kreisejä ja outoja :) kuten galleriairkannu, ollut tuolla vappugospelissa ja siellä sitten Tuiren kanssa jammaillut Juha Tapion tahtiin. Selkääni olisin saanut keneltä tahansa "normaalilta" ihmiseltä. toisaalta missä menee normaalin raja? En ole tuntenut itseäni normaaliksi pitkään aikaan, aina ollut porukan Friikki tai se tampio :)

nyt hymyilyttää. voisi hymyillä vain :) ja myös halittaa, kiitos teille kaikille ystäville ja rakkaille <3

Olen myös kuluneen viikon aikana rakastunut monta kertaa. Sekä taivalliseen että maalliseen. Me olemma Harhan kanssa vain olleet ja tehneet kaikki kreisejä juttuja, muristu ja pidetty mykkäkoulua ja halittu ja nukuttu sylikkäin, se on ehkä parasta mitä mies voi tehdä housuissaan. Kun huomaa että tyttö jota rakastaa tahtoo olla siinä sylissä ja uinahtaa viereen. Ei ole mitään niin ihanaa. Pitää palkata Riika nukkumaan useammin sylissä, siitä tulisi hyvä unilelu jonka nimi olisi sitten pöwwö <3

olen ottanut tavaksi soittaa joka ilta viimeiseksi biisiksi bass'n helenin rukouslaulun, siinä on kaikki mitä voi pyytää. Kiitos teille jotka olette minua kestäneet, anteeksi te joita olen satuttanut, ylistys niille jotka ovat minua auttaneet.

"
Minä rukoilen Herraa
että voisin tahtosi ymmärtää
Minä rukoilen Herraa
että johdat mun elämää
Minä rukoilen Herraa
että siunaat (mun) kaikki rakkaat
Minut näethän Herra
tässä olen taas
"

Tuli tuota viimeistä riviä kirjoittaessa (ei tuota bass'n helenin kertosäette pasteillessa) Pekka Simojoen sanonnan taruksella. En tosin muista tarkkaan mutta yritän.

"Poikani, kohtaat elämässä monenlaisia ihmisiä - tietäviä ja tietämättömiä. Jos kohtaat sellaisen, joka ei tiedä ja tietää, ettei tiedä, hän on lapsi, opeta häntä. Jos tapaat taas sellaisen, joka tietää, mutta ei tiedä,että tietää, valista häntä. Tapaat myös sellaisia, jotka eivät tiedä, mutta eivät tiedä, etteivät tiedä, he ovat typeryksiä, karta heitä. Lopulta kohtaat myös sellaisen, joka tietää ja myös tietää, että tietää, hän on viisas, seuraa häntä."

tämän tosin lainasin netistä suoraan mutta idea on sama. kiitos vielä ja herran rauha olkoon teidän kanssa, ihan niin kuin voimakin :)

Torstai ilta...

2005-04-28T22:32:00.000+03:00

Hei lapset

Luin tänään päivemmällä parin kaverin blogeja ja aloin hävetä omaa, tämä on vain niin huono, ei oikeita ajatuksia ja turhanpäiväistä jaarittelua siitä mitä on tehnyt päivällä. Nooh, tietää ainakin sen etten perusta uraa sellasena heppuna jonka nimeä en muista, vihna näitä ajatuskatkoja. ehkä muistan tässä

Minen ole koskaan ymmärtäny minun ajatuksia, tai siis saatan muistaa mitä tarkoittaa ja tietää hyvin mitä meinaa mutta se sana mitä tarkoittaa ei vain tule, vaikka miten yrittää. Sama on nimien kanssa, saa miettiä pienen ja vähän pidemmän hetken kanssa jonkun ihmisen nimeä.

..Se nimi alko f:llä, ihan varmasti alkoi. tai sitten en, en ole ihan varma, fyysikko tuli mieleen mutta ei se se voi olla. Ootetaan vielä vähän aikaa

Tänään oli hyvä päivä.. periaatteessa. siinä oli paljon iloisia, ihania ja mukavia hetkiä mutta myös muutama niitä huonoja ja ei niin kivoja. Tänään näki Riikan, se oli ehdottamasti superihana asia, toisaalta näki Veeran poikaystävän jota vähän pelkäsi, mutta sitä se teettää, Veera myös onnistui vissiin suuttumaan minulle tässä illalla.

Hei, nyt soi terapiaa :) ihan näin ei minäkään pointtina.

Meillä oli tänään nuortenilta kirkossa, ts. iltakirkko. Siellä oli sitä normaalia jeesushippitouhua joka on minusta ihan kivaa, mutta tuli tehtyä taas jotain mitä ennen ole tehny, nimittäin pussasin Riikaa siinä hassussa puhujanpöntössä jonka nimeä en vieläkään muista.

Filosofi on se tyyppi jota hain ylempänä. mistäköhän sen keksin..

niin asiaan mutta siellä puhujan pöntössä, onkohan se nyt jokin, tai on se varmasti jokin, on sille nimi mutta en muista nyt sitä. nooh, ehkä tässä illan aikana jos jaksan niitä miettiä. nyt väsyttää aika rutkasti, voisi vielä lähettää viestin tai ainakin soittaa Riikalle, ihan vain pikasesti. tänään oli kivaa, huomenna jo ihan aamusta koululle eikä työpaikalle ja saunaankin pitäisi päästä

miksi?

2005-04-27T14:29:00.000+03:00

Hei moimoikka ja myös niille jotka eivät vielä osaa tätä kunnolla lukea.

En sitten muistanut eilen illalla kirjoittaa, mutta annettakoon se anteeksi tällä kertaa. meni muutenkin vähän liian myöhäseksi. pääsin vasta yhen aikoihin nukkumaan, oli varmaan taas jotain perkeleen tärkeetä mitä piti tehdä :)

Mie olen taas vaihteeksi hyvällä tuulella. Ihan kuin minun tunteet noudattaa sellasta sini-muotoista aaltomuotoa. eli ensin mennään ylös, sitten mennään alas tosi paljon, sitten ylös tosi paljon ja taas alas tosi paljon, mikäköhän sillä on aallonpituus? Opinnoista muistan että aallonpituus laskettiin jotenkin tyylilllä hertsit jaetaan valonnopeudella eli 300 000 niin sitten saatiin yhen sykäyksen pituus. ei oikein taho muistaa tollasia. Ehkä minun ei pidäkkään.

Olenkohan mie lukenu liikaa sähkötekniikkaa?

Eilen oli kivaa, sain ajaa taas vaihteeksi metroa. Oli oikein mukavaa, sain ajaa Itäkeskukseen asti ja vielä ihan hyvin. Pieniä moitteita tuli ylinopeudesta, tai siis kun oli oikea kuski vieressä ja sano "tässä saa ajaa vaan 35km/h ja mulla oli lasissa 40km/h eli ei mitään maata mullistavaa. mutta kivaa se oli, nyt en edes saanut pakkopysähtymään sitä :) sellaista laitetta on yllättävän helppo ohjata, pitää vain painaa poljin puoliin väliin ja pitää se siinä, sitten vaan kahvasta kaasua ja siinä sitten mennään :)

Tänään on ollut hyvä päivä, yö meni vähän niin ja näin. heräilin aina välillä. Pelottavaa kyllä ekan kerran heräsin tasan, siis ihan tasan tuntia aikasemmin kun olisi pitänyt herätä. siinä sitten nukuin ja heräilin aina välillä, onkohan mulle kuumetta tullu tai tulossa oikeastaan. Tässä on ollu tapana kuunnella The Rainia aina töihin mennessä. nyt pystyy jo melkein normaalisti kuuntelemaan Tuuli kulkee biisin. Siihen liittyy muistoja, mutta ehkä muistojakin voi ajatella vielä hyvällä. Ehkä mie taas teen ittelleni päätöksen ja ryhdyn onnelliseksi. Siinä on pieni hyppy mutta ei siinä voi muuta kuin jalat kastua. eiks je?

Ehkä mä tästä kohta taas jatkan matkaa. Lupasin Wallalle mennä asentamaan 2k:n että Emilian kone pyörisi pikkasen paremmin. siitä tulikin mieleen että täytyy ottaa f-secure mukaan. (en wareta, ihan laillinen HKL:n lisenssin omainen versio) ;)
Ja positiivistä tässäkin on se että saa kahvia :)

ehkä tosiaan asioilla on joitain postiviivisiä puolia. toisilla on enempi ja toisilla vähempi.

anteeksi te joita olen satuttanut, mulla on vain ollut vaikeaa. ehkä se tästä taas helpottaa

tähän varmaan pitäisi saada joku maata mullistava otsikko?

2005-04-26T09:54:00.000+03:00

Miten lapsi voi olla onnellinen?

Vaikka niin rakkaat ihmiset ovat jo melkein saaneet tarpeekseen. Vaikka miten yrittää itselleen sanoa että nyt on uusi elämä edessä ja nyt rupean onnelliseksi niin ei, huomaa pian murehtivansa taas elämää. Vaikka kaikki on siinä just niin kuin niiden kuuluisi. Laulussakin sanotaan " vaikka
hitaammin lennän olen saanut enemmän" mutta silti tuntuu vain niin pahalta. Tahtoisi vain itkeä ja itkeä vähän lisää. tahtoisi lähteä johonkin kauas pois, johonkin maahan missä ei tunneta ikävää ja vääryyttä. Ehkä joskus minä sinne matkustan jos vain minut huolitaan sisälle.
Mutta mitä jos sinnekkin on naamaraja?

Tästä päivästä en osaa sanoa paremmin. Ristiriitainen. Uskoin tänään ristiin, en tiedä toiko se minua lähemmäs määränpäätä. Itkin tänään kaipuu on suuri, Olin onnellien tänään kun sain olla rakkaimpani vierellä, petyin tänään itseeni kun huomasin olevani jotain paljon huonompaa kuin oikeasti olen.

Toivottavasti se mie tuolla ylhäällä katsoo minua ja toivoo minulle parasta.

Minä rakastan Riikaa, erittäin paljon. Silti pelkään.. mikä mussa on vikana?

Tänään minulle sanottiin että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Minä en sitä uskonut, siellä on pakko olla jotain ei elämä voi vain loppua siihen paikkaan. Toiset elää elämäänsä kavereiden kanssa juoden olutta ja pitäen hauskaa, mutta unohtavat myös samalla mistä me olemme tulleet ja mihin olemme matkalla. Minulle käy sääliksi niitä jotka kieltää tuon suuremman ja joutuu manalaan. tai sitten ei... en tiedä. Minä uskon ristiin, voin vain rukoilla heille pelastusta

Vloppu

2005-04-25T09:02:00.000+03:00

Nyt se on ohi, tuo pitkä mutta ihana viikonloppu. Sain olla paljon sen tytön seurassa joka minusta ehkä saattaa jopa välittää ja jopa rakastaa. Tänään oli Päpan paraati ja siellä oli ihmettelemässä ja kummastelemassa suuren maailman partiontia. (ja nyt ei puhuta osioinnista)

Mie huomasin ittestäni myös sen että niin kauan kun joku juttelee minulle ja olen pirteä niin kaikki on hyvin. Mutta jos olen vähääkään väsynyt ja saa sellaisen hyljätyn tunteen niin heti tulee suttua ja vähän alamäkeä. Sen takia pitää olla turbomoottori ja ihmetellä sillä. Toisaalta niin kauan kun mulla on joku johon luottaa ja ketä rakastaa niin että saa myös vastarakkautta niin kaikki on hyvin.

Huomenna pääsen taas töihin "jipii" (not) pääsen taas asentamaan niitä kirotun SP2:ia joita pitäisi nyt vissiin muodostaa alakerran koneisiin kun yläkerta(toimistotilat) on saatu tehtyä. Sitten huomenna on myös Hallituksen kokous ja JN joihin ei kyllä ehkä jaksaisi, tai no.. toivotaan että huomenna on aamulla parempi, nykysen tekemättömyyden voi kyllä laskea ihan hyvin väsymyksen piikkiin.

Minun on nyt helppo olla onnellinen...

Loppuun vielä tahdon jakaa meidän kaikkien kesken dalitin lauseen joka sai minut hyvin hyvälle tuulelle.

kiitos ja anteeksi

[22:42:56] <+dalit> zebas: kylläkyllä..minust oli niin kiva kattoo kun työ ootte nii onnellisen näkösiä :)

aamu..

2005-04-23T13:09:00.000+03:00

Huomenta

Tämän aamun ehkä pahin moka oli katsoa peiliin, minusta on tullut aamuisin iso takkutukkapeikkopoika, toisaalta se on toki hyvä ja toisaalta myös ehkä vähän huono, en ole ihan vielä varma.

Nyt voisi alkaa pikkuhiljaa toimimaan ja pedata sänky ja kammata tämä tukkaosasto sellaseksi siistiksi ja nätiksi ja laittaa ponnarin. Se voisi olla jopa idea ja suunnitelma.

Eilen oli ehkä parhaimpia päiviä pitkästä aikaa, toisaalta se oli myös hyvin sekainen. Aamupäivä meni vain töissä ollessa ja ehdin vähän masentua, mutta onneksi siitä alkoi hyvin nopeasti se onnellinen osuus ja Riika tuli meille. Se oli ehkä niin parasta. Ehkä kaikelle on tarkoitus... ehkä myös sille että kampaa hiukset ja petaa sängyn. Riika on ehkä jopa mahdollisesti jäämässä jopa yöksi, en tiedä vielä, mutta ainakin se pieni ja rakas tulee tänne kunhan jaksan vain startata auton ja lähteä. Toisaala myös pitäisi tänään nähdä Joonas, Riikan isoveli jota en ole nähnyt sitten yläasteen. Hiukkasen vain hirvittää.

Totesin että tänään on hyvä päivä, näkee rakkaimpani, on auto käytössä (tankki täynnä bensaa) ja elämä ehkä jopa hymyilee. silti on huoli vanhoista rakkaista jotka olen kadottanut. mutta kuten totesin kaikelle on ehkä tarkoitus.

Lopuksi tähän vielä tahdon näyttää kuvan minusta takkutukkazebaksena :) pitää alkaa muistaa että myös minä olen ihminen ja ehkä se onnellisuus ei ole niin huono asia

ilta..

2005-04-21T22:15:00.000+03:00

Taas on ilta

Vietin tuossa hyvää laatuaikaa Riikan kanssa nuortenillassa. Siitä tytöstä ei vain voi olla tykkäämättä. Tuntee itsensä vihdoin hyväksytyksi moneen kuukauteen. Riikka on parasta mitä tänä vuonna on minulle sattunut. En olla uskoa että joku joka asuu alle 10 kilometrin minusta voisi jopa pitää minusta <3

Tänään on ollut hyvin ristiriitainen päivä, aamu/aamupäivän olin neutraali ja iltapäivällä onneton ja synkistelin. nyt kun on saanut viettää aikaa harhiksen kanssa on tullu älyttömän hyvä olla, rauhallinen. Minun pitäisi ymmärtää vihdoin miten maailma ja ihmiset muuttuu, maailma ei ole niin hyvä paikka kuin sen tahtoisin olla. Mutta onneksi voin yrittää pitää maailman mahdollisimman hyvin kaukana, nyt on myös harha auttamassa tässä hommassa.

Sen uskon ettei helppoa ole kenelläkään. Itse yritän että kaikille tulee mahdollisimman helppoa ja kivaa, en ole oikeastaan koskaan välittänyt omasta hyvinvoinnista. Jotkut pitävät siitä ja jotkut ei.. jotkut jopa joskus suuttuneet.

Elämä goes on ja silleen, Harhis tulee huomenna meille ja ehkä jopa on jäämässä yöksi, jos näin tapahtuu niin minulle (ja toivottavasti myös Harhikselle) erittäin ihana vloppu. Olen jo unohtanut hienoja asioita, kuten miltä tuntuu kun toinen nukkuu vieressä ja haluaa jopa olla siinä ilman suurempia pakokauhun tunteita.

tänään oli ihanaa huomata että joku tahtoi minut syliinsä.

..huomasimpa miten ihkutustuulella minä olen, voisikohan se johtua.. olen onnellinen :)

Maailma ja minä

2005-04-21T11:49:00.000+03:00

Sellaista on elämä. Perustin tämänkin.. ehkä tästä on hyötyä tulevaisuudessa kun alkaa taas ajatuksia tahkoamaan. siihen asti (tähän iltaan) jätän tänne kommenttoimisen.

Ainua jonka voin jo sanoa että tuolla on jumala joka rakastaa minua ja sinua. Kiitos siitä kuuluu yhdelle hepulle jota ei voida nähdä emmekä valokuvata. Kiitos siis siitä