aamu..

Huomenta

Tämän aamun ehkä pahin moka oli katsoa peiliin, minusta on tullut aamuisin iso takkutukkapeikkopoika, toisaalta se on toki hyvä ja toisaalta myös ehkä vähän huono, en ole ihan vielä varma.

Nyt voisi alkaa pikkuhiljaa toimimaan ja pedata sänky ja kammata tämä tukkaosasto sellaseksi siistiksi ja nätiksi ja laittaa ponnarin. Se voisi olla jopa idea ja suunnitelma.

Eilen oli ehkä parhaimpia päiviä pitkästä aikaa, toisaalta se oli myös hyvin sekainen. Aamupäivä meni vain töissä ollessa ja ehdin vähän masentua, mutta onneksi siitä alkoi hyvin nopeasti se onnellinen osuus ja Riika tuli meille. Se oli ehkä niin parasta. Ehkä kaikelle on tarkoitus... ehkä myös sille että kampaa hiukset ja petaa sängyn. Riika on ehkä jopa mahdollisesti jäämässä jopa yöksi, en tiedä vielä, mutta ainakin se pieni ja rakas tulee tänne kunhan jaksan vain startata auton ja lähteä. Toisaala myös pitäisi tänään nähdä Joonas, Riikan isoveli jota en ole nähnyt sitten yläasteen. Hiukkasen vain hirvittää.

Totesin että tänään on hyvä päivä, näkee rakkaimpani, on auto käytössä (tankki täynnä bensaa) ja elämä ehkä jopa hymyilee. silti on huoli vanhoista rakkaista jotka olen kadottanut. mutta kuten totesin kaikelle on ehkä tarkoitus.

Lopuksi tähän vielä tahdon näyttää kuvan minusta takkutukkazebaksena :) pitää alkaa muistaa että myös minä olen ihminen ja ehkä se onnellisuus ei ole niin huono asia