Maailma?

Hei lapset, setä kirjoittaa :)

siitä on aikaa kun viimeksi kirjoittanut, liikaakin, aivan liikaa. tullut mieleen ajatuksia mutta myös niitä unohtanut. niin paljon hyvää ja huonoa.

Viime yönä näin painajaisen, en tiedä oliko se kuva ajatuksista. tuntuu siltä että olisin yleinen hovinarri tuolla muilla kanavilla missä en ole. ihmiset välittää sinne tekstejä ja nauravat sitten kaikki yhdessä miten huono ihminen olen, tästä näin unta. Aamulla ei ollut hyvä olla onneksi päivä toi muuta ajateltavaa.

Vappuna oli kivaa. Olin Jeesushippigospeltapahtumassa missä pystyi kuuntelemaan hyvää musiikkia ja hyviä bändejä kuten hb:tä ja Oratoriota sekä bassoa ja helenee eli Bass'n heleniä. Siellä rakastuin uudestaan siihen minkä olin kadottanut hetkeksi. Myönnän että on ollut vaikeita ja hyviä aikoja. Tein radikaalin vedon ja parttasin #serpenttiinimäyräkoiralta, tunsin etten ollut tervetullut sille kanavalle, ainut hyöty minkä tunsin antavani oli statsit mutta ei kukaan ole vielä tullu niitä pyytämään takaisin. Eli heitä ei selvästikkään koskaan ollut kiinnostanut.

Olen tehnyt paheksuntaa olevia asioita tässä viimisen viikon aikana, ne eivät ole sellasia normaaleja mutta minusta ihan kreisejä ja outoja :) kuten galleriairkannu, ollut tuolla vappugospelissa ja siellä sitten Tuiren kanssa jammaillut Juha Tapion tahtiin. Selkääni olisin saanut keneltä tahansa "normaalilta" ihmiseltä. toisaalta missä menee normaalin raja? En ole tuntenut itseäni normaaliksi pitkään aikaan, aina ollut porukan Friikki tai se tampio :)

nyt hymyilyttää. voisi hymyillä vain :) ja myös halittaa, kiitos teille kaikille ystäville ja rakkaille <3

Olen myös kuluneen viikon aikana rakastunut monta kertaa. Sekä taivalliseen että maalliseen. Me olemma Harhan kanssa vain olleet ja tehneet kaikki kreisejä juttuja, muristu ja pidetty mykkäkoulua ja halittu ja nukuttu sylikkäin, se on ehkä parasta mitä mies voi tehdä housuissaan. Kun huomaa että tyttö jota rakastaa tahtoo olla siinä sylissä ja uinahtaa viereen. Ei ole mitään niin ihanaa. Pitää palkata Riika nukkumaan useammin sylissä, siitä tulisi hyvä unilelu jonka nimi olisi sitten pöwwö <3

olen ottanut tavaksi soittaa joka ilta viimeiseksi biisiksi bass'n helenin rukouslaulun, siinä on kaikki mitä voi pyytää. Kiitos teille jotka olette minua kestäneet, anteeksi te joita olen satuttanut, ylistys niille jotka ovat minua auttaneet.

"
Minä rukoilen Herraa
että voisin tahtosi ymmärtää
Minä rukoilen Herraa
että johdat mun elämää
Minä rukoilen Herraa
että siunaat (mun) kaikki rakkaat
Minut näethän Herra
tässä olen taas
"

Tuli tuota viimeistä riviä kirjoittaessa (ei tuota bass'n helenin kertosäette pasteillessa) Pekka Simojoen sanonnan taruksella. En tosin muista tarkkaan mutta yritän.


"Poikani, kohtaat elämässä monenlaisia ihmisiä - tietäviä ja tietämättömiä. Jos kohtaat sellaisen, joka ei tiedä ja tietää, ettei tiedä, hän on lapsi, opeta häntä. Jos tapaat taas sellaisen, joka tietää, mutta ei tiedä,että tietää, valista häntä. Tapaat myös sellaisia, jotka eivät tiedä, mutta eivät tiedä, etteivät tiedä, he ovat typeryksiä, karta heitä. Lopulta kohtaat myös sellaisen, joka tietää ja myös tietää, että tietää, hän on viisas, seuraa häntä."

tämän tosin lainasin netistä suoraan mutta idea on sama. kiitos vielä ja herran rauha olkoon teidän kanssa, ihan niin kuin voimakin :)