säpinää helsingin kaduilta

Hei lapset

Lupasin kirjoittaa vielä tänä päivänä, mutta pelvelu oli down, vähän niin kuin minä :/
Tai en minä oikeasti, luulen vain olevani, ajatukset tappavat hyvän mutta en saa muuta.
Viikko on kulunut kun kirjoitin viimeksi. pitää parantaa tahtia, tämä ei ole niin vaikeaa, on ollut vain kaikkea. Linuxsekoiluja ja matkustamista.

Heh, kuulostaa hassulta, Linuxsekoilut.. Toisillä on kännisekoiluja tai huumesekoiluja mulla on Linuxsekoiluja. miten se menikään sinfestissa "i read evil magazines, i watch evil channels, i visit in evil website, i'm such a geek" :) mie rakastan tuota strippiä.

Linuxsekoilut siis lähinnä ympyröityivät suureen ajatukseen Ubuntu mutta en tiedä johtuko se näytönohjaimesta vai distrosta mutta jotkut tekstit näkyivät vain hyvin pieninä, mie luulen että ihan omaa osaamattomuutta. Nooh, jokaisella on hintansa. menetin kaiken koneeltani, valokuvat, muusikin "elämä on" ja silleen..

Minulla ei ole ollu kovin helppoa, mulla on kaikki avaimet kaikkeen mutta en osaa löytää lukkoja, kuulin myös tässä sivussa vähän minun arvostuksesta. Aloin välittömästi murentua sisältä. Ensin hiljalleen kunnes en voinut enään hallita sitä, onneksi minulla on muutama tukipilari etten ihan maahan kaadu. Kiitos Riika ja voikukka <3

Minä olen miettiny monesti olevani pelkkää ilmaa ihmisille, pieni ilmakuoppa suuressa turbolenssin valtakunnassa jossa ei ole vielä keksitty suihkumoottoria. Aina kun keksin jotain mihin rakentaa itseäni se murenee tai se murretaan. en tiedä ovatko ajatukset sitten niin pahasti takertuneet juuriin kiinni.

Huomasin myös että on edullisempaa angstata irkissä ittestäni kuin puhua "normaaleita" asioita. Jos selitän innoissani jotain kivaa asiaa mikä on mulle tärkeä ja kiinnostava niin kukaan ei olkaansa hetkauta. Mutta jos kerron itsestäni tosiasioita ja angstaan niin joku voi sanoa "oosny hiljaa" <3

Onneksi huomenna pääsee tuulettumaan ja katsomaan Kingdom of heavenia ja Riika ehkä jopa jää yöksi.

Lupasin ystävälle että kirjoitan, nyt sen tein. Nyt kun kirjoitan ei ole mitään ajatuksia päässä, en vain pysty miettimään. Olisi paljon sanottavaa, paljon anteeksi pyydettävää, paljon kysyttävää ja paljon mihin ei ole vastausta. Pidän itseäni vain vitsinä.. Narrina jumalille.. silti uskon siihen tyyppiin tuolla.. olenko hullu vai vain tyhmä? Vai kiusaavatko muut jumalat minua ja tämä johon uskon auttaa minua minkä osaa, silloin minulla olisi kaikki rahkeet uskoa pelastajaani. harva muu uskoo häneen..
se on jotenkin..
nyhvää..

mietin asioita yleensä itseni kannalta mutta en ajattele muita.. The rain laulaa "antakaa anteeksi ystävät hyvät, antakaa anteeksi haavat syvät joita virheilläni tein" muuta en osaa sanoa.

Minä pysyn pystyssä, olen puu, muut puut ympärilläni on isompia ja tuuheampia, en saa heidän tieltään valoa. mies tulee, kaataa muut puut, saan valoa, olen yksin metsässä