hei

Hih, setä kirjoittaa taas omiaan :)

Mä pääsin töihin tässä, mutta bussissa oli taas jotain elämää suurempaa tai sitten muurahaista pienempää ajatusta mutta unohin tietenkin :/ minä olisin kyllä niin säälittävä tyttölapsi.

Yrittänyt viimepäivät pysyä hengissä, hyvin on operaatio hengissä pysynyt juttu onnistunut mutta elänkö onnellista elämää? se on taas ihan oma valinta. Itsetunto ja itsekunnioitus on ihan matalalla, itsessä ei ole mitään ihailtavaa. Ainua asia joka pitää minua kunnolla pystyssä on minun Riika, minun soihtuni tunnellisissa. Että mie rakastan sitä tyttöä :) <3

"Why my god have you abandoned me, in my sobriety, behind the old facade. I'm yours bewildered child so take me cross the river wide" <3<3

nyt ei masenna mutta vähän tuntuu että tahtoisi halia, huomenna onneksi näkee Riikan <3

`OvO´