kello

Kello tikittää. kello on jo kauheita, ei yhtään niin kivan vähän mitä sen pitäisi olla. pitäisi olla nukkumassa, mutta sänky on niin kylmä ja turvaton. Turvallista olisi rakkaan sylissä. Syli ei ole täällä, syli on muualla. Miksei se voisi olla vaikka tuolla minun kylmässä ja turvattomassa sängyssä tuomassa lämpöä ja turvaa? Riikalla oli vaikeaa, puhuimme paljon ja järkeviä. Välillä meinasin itkeä, en ole itkenyt pitkään aikaan niin kuin silloin. Ne oli onnen ja tuskan kyyneliä. Huomasin taas jotain uusia asioita itsestäni, sen että olen rakastunut. Korvia myöten. En ollut itkenyt niin kuin viimeksi kun eräs ihminen ei tahtonut enään minua rakastaa.

Itkeminen on tuskallista, mutta virkistävää. välillä vaikka tuntee itsensä hyvin huonoksi, pieneksi ja tylsäksi ihmiseksi niin aina itkun jälkeen alkaa taas paistamaan. Mietin että jos itku suistaa pahaa mennessään. Kun itkee aivot ajattelee vaikka mieli ja ruumis itkevät ja vuodattavat kyyneleitä. Miksiköhän sitä sanoisi, sille on varmasti jokin hieno ja mahtava nimitys mutta näin ammattikoulupohjalta on paha mennä mitään arvailemaan. Siksi minä kutsun sitä hypoteraamiseksiitkupotkurefleksisynteesioksi

Hassua sinänsä että tuollekkin on jokin hieno lääketieteellinen termi, meniköhön minun veikkaus lähellekkään oikeaa? siis joo, sitä koitan tässä sanoa teille rakkaat lukijat että itkeminen on jees. Itkeminen kannattaa, itkemisestä tulee hyvä olo, itkeminen ei ole todellakaan nössöä ja naisten puuhaa. Aikuinen mies saa myös itkeä ja pitääkin itkeä. Koska aina kun itket, itket myös jotain hienon puolesta. Koskaan ei itku tule "muuten vaan" vaan aina on jokin hieno syy, tunnet itsesi yksinäiseksi, tyttö/poikaystävä on jättänyt tai maailma tuntuu vaan niin pahalta. Aina voi lohduttaa että on jotain hienoa tapahtunut. Olet ajatellut... nyt rupesin miettimään että mitä hittoa mä selitän :P Itku on jees. Jos itkee jonkun puolesta niin se kertoo itselleen että välittää. Itse huomasin tämän kun pelästyin, kertoi minulle että todellakin välitän tästä ihmisestä. Se oli loppujen lopuksi hieno tunne :)

Riika on opettanut minut kuuntelemaan To/Die/Foria, loppujenlopuksi se on hieno bändi. Lyriikat ovat kauniita ja taiteellisia. Angstisia mutta myös iloisia omalla tavallaan. Kun näitä kuuntelee niistä tulee hienoja. nyt on soimassa To/Die/For - Immortal Love tässä on hienot sanat. pastetan

" Looking deep into your eyes
no better place to hide
when i'm scared and i'm weak
you can help me before i bleed

you can help me forget the pain
that i feel deep inside
let me shed these tears
let me just be with you

you're my saviour again
you are my angel
"

Näitä ei voi olla rakastamatta. Ah, nyt tunnen itseni taas ihmiseksi.
Moni ei tykkään To/Die/Forista, mutta moni ei pidäkkään niistä bändeistä joita minä arvostan. Olen sekasikiö, se on tiedetty jo pitkään. Kuuntelen aina eri bändejä eikä mikään minun biiseistä sovi mihinkään tilanteeseen vaan aina on niitä "kuunnellaan mieluummin tätä" mutta en välitä. Gospel on hienoa, varsinkin HB, Basso ja helena (bnh), terapia, the rain, think twice, kisko kaikki hienoja ja kuunneltavia bändejä. mutta vain harvat pitävät niistä.

Jep, nyt loppu roskan puhuminen. olen nyt taas onnellinen, mitä opimme, roskan puhumisesta tulee hyvä mieli. aina uudestaan ja uudestaan. vaikka miten muistelee menneitä, niitä hyviä hetkiä ja huonoja. miten on aina mieli taas poljettu maahan, miten itsetunto on taas piikitetty, niin kirjoittamisella pelastan taas itseni. Myös se tieto että Riika välittää auttaa. tullut loppumattoman soihdun kanssa ja kaivanut minut pimeästä luolasta ja auttanut jaloilleni. On aika avata uusi sivu, tyhjä ja hieno sivu johon voin kirjoittaa. Elämän kirja jossa on loppujenlopuksi kaikki mitä olen tehnyt tarinoita. Ei merkitty ranskalaisilla viivoilla "tämä onnistui" ja "tämä epäonnistui" vaan se on päättymätön tarina minun elämästäni maan päällä.

T: Jussi

Hyvää yötä ja J myötä