hmm..

Olen onnellinen..
En ole onnellinen...

Mikähän mua oikein vaivaa, varmaan taas tästä ihmeen väsymyksestä. Juon fantaa ja ihmettelen mitä keksissä ja irkissä puhutaan. Vähän huonolla menestyksellä tosin molempia. On tottunut jo jokusen vuoden seurata irkkiä niin ei voi enään muistaa/hallita että selaimessakin voi tapahtua jotain sosiaalista nolifetystä. Vaikka sosiaalista minusta ei saa tekemälläkään. Itse alkanut huomata että alkanu leijailemaan kahden kansan välissä, Ihmisten jotka lifettää ja tietää ja ihmisten jotka lifettää niin että osaa. Minä olen siinä välissä silleen etten oikein edes lifetä, olen vain mukana. tai siino.. En edes osaa lifettää niin että osaan pitää kivaa. osaankohan edes lifettää?

Olin tänään Suomenlinnassa ja koin itseni melkein osaavaksi kun Riika ja Phoo puhuivat keskenään koreasta. Tai kun kummatkin sen osaavat mutta minä en, taas se tyhmin yksilö porukassa. Söin sitten pipareita ja kuuntelin heidän juttujaan ja ihme musaa mitä phoo:hilla oli mukana. Joskus vain tuntuu että "nyt ollaan väärässä porukassa" mutta sitten ei taas tahdo löytää sitä omaa porukkaa ja siitäkin masentuu. Onkohan mulle edes omaa paikkaa täällä vai tuntuuko musta vain oikeasti näin pahalle? Lisää vaikeita kysymyksiä mihin en osaa vastata. Kukahan osaisi..

Mutta jos hyviä puolia lähdetään taas hakemaan niin sain kuvattua, rakastan valokuvausta. Se on minun ainut innoituksen aihe nykyään. Taino, tietenkin Riika mutta se on itsestään selvää että Riikan kanssa on kivaa ja Riika innostaa minua jatkamaan aina uudelleen huomiseen. Kuten aikasemmissa kertonu kuinka hän on minun soihtuni pimeässä. Minä niin rakastan sitä tyttöä..
..niin valokuvauksesta. Joskus minua on sanottu paparatsiksi kun koko ajan ottamassa kuvia, mutta kuvat on hienoja ja mainioita, varsinkin jos ne saa onnistumaan. Tahtoisi oman pienen kehittäjäkoneen että voisi noita mustavalkokuvia kehitellä itse. Voisi ehkä silloin tuota Järkkäriä käyttää enempi eikä tuota äipän digikameraa. Vaikka sillä ulkona saa ihan mainioita ja kivoja kuvia mutta sisätiloissa se ei oikein ole hyvä.

Olen tässä Viimepäivinä kuolaillut itselleni cd-soitinta. ajattelin että jos saan valmistujaisrahaa jonkun verran ostan laitteen joka soittaa mp3-sia ja wma:ta ja kaikkea. Anttilasta saisi 100 eurolla sonin soittimen jossa kestäisi yksi akku 37 h, miettikää nyt. ihan sikana. ei mikään akku voi kestää noin kauan, paitsi joku supertuper-akku joka on tehty sähköstä. Se soitin myös soitti jotain ihme formaattia joka mahdollistaa 30 musiikki-albumin mahduttamisen cd-r levylle. Miettikää sitäkin. siis ei voi käsittää.. Onko tekniikka oikeasti menny näin paljon eteenpäin vai olenko minä vain vanhanaikainen? olen jäljessä aikaani..

hmm, huomasitteko te muuten lukiessanne että kysyn paljon kysymyksiä? nytkin on tullut jo pari
olenko minä vanhanaikainen ja jäljessä aikaani?
tuntuuko musta oikeasti näin pahalle?
osaanko lifettää?

On se maailma kyllä kysymyksiä täynnä.. pitäisikö minunkin soittaa jollekkin sedälle joka vastaa kysymyksiin "moi, vastaako setä kysymyksiin jos kysyn" ja sitten rupeaisi pommittamaan niillä? miksi parsa on sen väristä kuin se on? kuinka saan ruuvit ulos kallosta? miksi mun napa ei ole niin kuopassa kuin muilla? Filosofiset kysymykset on aina parhaita :)

Rakastan tyttöäni ja olen hänen vierellä onnellinen, rakastan myös kavereita. Ihmisiä joita näen harmittavan harvoin. pitää lähteä pyörällä joskus Keravalla käymään. lähtisköhän jo huomenna... en taida kyllä jaksaa. vietän rakkaani kanssa laatuaikaa sisällä ja luen pääsykokeisiin.

tosiaan, aihe pääsykokeet sain kutsun semmoisiin. jos nyt hyvin käy sitten pääsen kouluun opiskelemaan insinööriksi, siellä pitää sitten skarpata ihan tosissaan ja oikeasti. siis ihan aikuisten oikeasti, jos en pääse niin yritän uudelleen ja menen töihin. periaatteessa olisi parempi etten pääsisi sinne että voin olla töissä ja sitten muuttaa Rakkaani kanssa Lahteen, katsotaan miten elämä tästä edistyy. Ehkä minun ei-ihmis rakkaallani on jokin hieno suunnitelma meidän varelle :)

Hmm, miksi kirjoittaminen piristää? lisää kysymyksiä. Kun aloitin kirjoittamaan olin huonolla tuulella, nyt kun olen purkanut ajatukseni on kaikki taas hyvin ja maailma tuntuu hyvälle paikalle. Ehkä terapia, sonata ja in flames tekee ihmeitä.

Taas jäi paljon kirjoittamatta, olen hidas kirjoittamaan ja ajatukset hyppivät päässä "tuosta voisi kirjoittaa kuhan olen tämä kirjoittanut" mutta samalla kirjoittaessa tulee kolmas joka disabloi toisen ajatukset ja valtaa alaa jolloin neljäs ajatus suuttuu ja syntyy ydinsota ja kirjoitan siitä. ihan loogista ja kivaa. vaikka minä en ole sellainen

T: Jussi