maailman mietteitä

Joo nyt on taas aika kirjoittaa, nyt on myös aika ilon ja surun, istukaa siis lapset tuolille rinkiin niin setä kertoo teille mitä hän miettii. Setä ei kerro tänään surullista tarinaa miehestä jota kukaan ei rakastanut, eikä kerro iloista tarinaa sankarista joka voitti pahan. Setä ei nukahda kesken tarinaa eikä pelästytä ketään jännillä juonenkäänteillä, setä kertoo tänään ajatuksia.

Laulussa sanotaan:
" You may say Im a dreamer,
but Im not the only one,
I hope some day you'll join us,
in the world as one."


Mutta mitä se tarkoittaa? Miksei ihminen voi olla vain ihminen, miksi ihminen ylistää itseään kuin jumalaa? Eihän ihminen ole jumala, ihminen on vain tämän pienen telluksen pikku paskiainen joka luulee itsestään liikoja.

Miksi valkoinen mies luulee olevansa parempi kuin tummaihoinen mies, onko valkoihoinen mies saanut enemmän elämässään aikaseksi että voi alkaa nostamaan itseään parempaan arvoon?
Entäs usko? Millä perusteella ihmiset laitetaan eri arvoon sen takia että uskoo toiseen jumalaan? Entäs naapurin rekkareiska joka uskoo hänen omaan rekkaansa ja ajotaitoon, onko hänkin huonompi ihminen koska ei usko taivaaseen?

Kukaan ihminen ei ole parempi toistaan, uskoi hän jumalaan, tieteeseen, rekkaan tai omiin taitoihin. Jokaisella ihmisellä on oma jumalansa, oma kuva jumalastaan. Kukaan voi sanoa itsestään olevensa pyhempi kuin joku toinen, voi sanoa että on parempi ihminen koska uskoo/ei usko.

Minun mielestä kun tulee se viimeinen tuomio olemme kaikki siinä saman vertaisia, kukaan ole enempää ja kukaan vähempää. Mutta millainen on viimeinen tuomio? Ovatko kaikki jumalat kerääntyneet yhteen isoon saliin? Luterilainen jumala, budha rekkareiskan rekkajumala ja miettivät yhdessä onko tämä mies kelvollinen paratiisiin.

Millainen on paratiisi?

Onko jokaisella ihmisellä omanlainen paratiisi?

vai onko onko paratiisi sellainen kuin jokainen ansaitsee?

Onko edes jumalaa?

minun mielestä on, jokaisella on oma jumalansa. Ei ole sitä yhtä oikeaa, vaan jokaisella oma.

"Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään"

Angstikirja

musiikki: A Perfect Circle - Fiddle And The Drum

Periaatteessa tämän pitäisi olla päiväkirja, kertoa iloisia asioita "söin tänään kalan" tai "minä tykkäsin olla täällä" minulle tämä on huolikirja, angstikirja, kerron teille kaikille ilottomia kertomuksia minun ilottomasta elämästä joka on ihan ihmeellinen, Välillä olen ihan "whee tää on kivaa, lisää lisää" ja välillä olen sitten "murmurmöykkä" ja aika suuren osana ajasta vaan yksinkertaisesti ":<"

Ulkopuoliselta se kuulostaa ihan hiton tyhmältä, mutta mitä tälläseltä mieheltä voi odottaa? Mie osaan niin tyhmiä taitoja, jotain erätaitoja harrastuksen puolesta "hei c'amoon me eletään teknoaikaa eikä mitään fuckin kivikautta" nooh.. sit kun ei oo enään sähköä niin enpä lainaa mun tulta teille lälläspöö. (musiiki: Gorillaz - Man Research (Clapper))

Sit toinen asia mitä osaan on dataa koneella, osaan irroittaa emolevyn jos on tarves ja osaan laittaa sen vielä ehjänä paikalleen. Tämän voi tehdä aina kun suuttuu koneelle ja alkaa potkia sitä toisaalta mitään käytännön merkitystä tällä ei ole sinulle eikä kauheasti minulle, toisaalta jos sähkö loppuu maailmasta niin saan emolevyistä hienon suojan johon te ette pääse.

Mä oon vähän funtsinu tätä mun elämää, enään pari viikkoa niin en oo enään teini. Hieno saavutus sinänsä mutta hetkonen, mitä olenkaan saavuttanut? Mietitään menneisyyttä oon nähny Terapian viimisen keikan, oon tällä hetkellä srk:n nuortentyön pisinpään mukana ollut, oon kuullut kun mustarastaan kitaristi soittaa paranoidin, tommi kalenius ei sitä osannut mutta yritti. oon onnistunut valvomaan pari kertaa yli 55h, osaan kirjoittaa katsomatta näppäimistöä

Miten ihmeessä tälläisiin urotekoihin onkaan päästy? miten ihmeessä joku voi olla näin mahtava? mietitään menneisyyttä vähän lisää, mitä olen tehnyt kaikki vloput hamassa tulevaisuudessa?

osa viikonlopuista meni irkkaukseen.
osa viikonlopuista meni irkkaukseen laneilla
osa viikonlopuista meni lanittamiseen
osa viikonlopuista meni metsässä olemiseen
metsässä ei irkattu koska ei ollut puhelimia.
metsässä opin tekemään tulen johon te ette pääse kun sähkö loppuu maailmasta
osa viikonlopuista meni irc-kanavien miitteihin
(musiikki: Sabaton - Stalingrad)
osa viikonlopuista on vain istuttu kotona

Mihin on kadonneet lapsien oikeat harrastukset? missä on ne hienot lajit mitkä voi vielä saavuttaa, minulla on se kaksi viikkoa hankkia ne ekat teinikännit

säälittävää sinänsä mut hei elämä on.

uusi asia:
Minusta on alkanut tuntua että ihmisiä ei ole kiinnostanut mitä olen tehnyt esim. nyt vloppuna, tai yleensäkkään, keskusteluni esim. msn messengerissä on mallia tämä: sanon "moi" "miten menee" hän vastaa: "ei tässä mitenkään" jos en sano mitään siihen keskustelu lakkaa, jos kysyn esim. "miten vloppu" ja hän vastaa "kävin mökillä" ja kysyn "oliko kivaa?" hän vastaa: "joo oli ihan nastaa" taas keskustelu loppuu jos en tee ratkasevaa kysymystä esim "mitä teitte?"

Mutta siihenkin voi olla mielenkiintoisia selityksiä. kuten esimerkiksi se että he tietävät mitä teen joka taas kompensoituu ylempään avautumiseen. Minun elämä on jotenkin hmm.. miten sanoisi mielenkiinnotonta. toisaalta ei minua kauheasti haittaakkaan, kunhan säät vähän lauhtuu niin pääsee hiihtämään, nyt on ollu niin pirun kylmä että ei ole ollu mitään mahistakaan ilman vaaraa sairastua. Toisaalta joku kiva sairaus olisi kiva :)

Sain töitäkin, tai työharjottelupaikan. Saan siitä työmarkkinatukea, 30 euroa päivä, minusta se on hyvin, 9x paremmin kuin intistä, ei vituta sinänsä, toisaalta ei se haittaa vaikka paremminkin saisi, toisaalta tuo tulee verottomana. Ei pääse veronalle kiinni MUHAHAHAAH

joo, ei tässä sitten. juonu koko vlopun kokista ja irkannut, kävin vähän myös ajelulla porvoossa ja nikkilässä ja muualla tollasissa

T: Jussi

viimiseksi soi: The Rain - Haudattu Kunnia

kello on miljoona

Kuten topikki kertookin niin kello on tosiaan miljoona. 2:22 tarkalleen ja pitäisi olla sieppailemassa zetaa mutta ei saa unta, pää täynnä ajatuksia. Itsestäni, muista, omista ajatuksista, saavutuksista ja siitä mitä helvettiä olen saanut aikaan. Tai lähinnä siitä mitä en ole ja minkä olisin voinut saada.

Minua sanottiin tänään herrasmieheksi, se oli yllättävää. Yleensä miellän vain olemiseni niin että olen vain, autan jos joku haluaa ja olen se pieni minä kuten ennenkin. Mutta miten siitä saa herrasmiehen? Herrasmiehet auttavat naisia kadun yli, laittavat takkinsa vesilammikon päälle, avaavat oven, tervehtivät nostamalla silinterihattuaan, pelastavat ihmisiä pulasta. Itse vain istun sisällä ja irkkaan. Välillä yritän auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan puhumalla heille ja kuuntelemalla. Se on se mitä osaan.

Myös sisällä istumalla olen oppinut kirjoittamaan katsomatta näppikseen. Suuria ja mahtavia taitoja minullakin. Ihmiset tulevat ja menevät itse vain jään sivusta katsomaan.

Olen miettinyt tätä minun laumateoriaa, sitä mihin kuulun ja mihin en kuulu. Olen seepra jolla on raidat väärin päin maailmassa jossa on seeproja joilla on raidat oikein päin, sama mutten kuitenkaan sama, erillainen, ellen sanoisi friikki. Ihmiset tekevät piirejä, joissa on pieniä sisäpiirejä ja vähän isompia piirejä. Itse koen itseni monen piirin ulkopuolelle, olen monessa piirissä mutta vain piirin ulkopuolella katsellen sisälle. Välillä joku piiristä kääntää katseensa minuun ja kysyy kuinka voin ja onko mulla hyvä olla, mutta sitten menee takaisin siihen omaan piiriinsä jolloin jostain muusta piiristä huudetaan minua käymään ja sama kierto jatkuu.

Löysin myös jonkinlaisen lääkkeen masennukseen, kun lukee sinfestiä niin tulee iloiseksi. Minä ainakin tulin, tosin en tiedä.. moni ei ymmärrä minun huumoria sitten millään

nooh... jos tämä taas tästä voisi koittaa nukkumista. <3